sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Keltaista ja mustaa





Tammikuu on mennyt äkkiä. Liiankin.
Vaikka tuntuu, etten hetkeäkään ole ollut aloillani, niin paljon on jäänyt tekemättä tai on vielä vaiheessa. Monet asiat ovat edistyneet, toiset eivät ihan niin paljon kuin olisin toivonut.

Ja liian usein olen jämähtänyt sohvan nurkkaan neulomaan. Syytän siitä ainakin Muita ihania -blogin Talvisukkaa ja sitä, että joku päätti neuloa niitä kaksi paria kerralla... Sukkakuvia on kuitenkin tiedossa myöhemmin ja tuossa yllä ovat jo alkukuusta valmistuneet pipo ja lapaset, jotka neuloin Garnstudion Drops Nepal-langasta. Pehmoista ja lämmintä.

Kun pipo oli valmiina, peljästyin, että tulin vahingossa neuloneeksi Kärppä-pipon. Onneksi niin ei kuitenkaan ollut, eikä se ole SaiPa-pipokaan, vaikka se olisi vähemmän peljästyttävä vaihtoehto. Päätin, että pipon väritys on haamu jostain kaukaa lapsuudesta ja isän jääpallojoukkueen, PaSa Bandyn, väreistä.

Pysyäkseni vielä hetken ajatuksellisilla luistimilla, on pakko kertoa, että Itu on kovasti innostunut luistelusta. Tai "luistelusta". Kahdesti hän on jo isin kanssa päässyt jäälle ja hauskaa on ollut tätsyn ostamilla kirppariluistimilla. Eihän Itu toki itsekseen niillä pystyssä pysy, mutta kiva on kainaloista roikotettunakin viilettää jäätä pitkin.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Valo

Minulla on 46 sivua gradua. Juuri nyt tähtään määrään, en laatuun. Enkä uskalla lukea mitä olen sinne aiemmin kirjoittanut. Jos niin teen, alkaa huimata ja kaikki pysähtyy.

Minulla on toiminimi. Toistaiseksi paperilla ja päässä ja kaupparekisterissä. Jos pysähdyn ajattelemaan sitä liikaa, alkaa huimata.

Minulla on syvälle juurtunut kammo marraskuuta kohtaan. Pitkitän olohuoneen jouluverhojen poisvaihtamista, etten näkisi taas niitä verhoja, jotka olivat ikkunassa Sinä Päivänä Kun Äiti Kuoli.

Mutta onneksi on valo. Se venyy ja vanuu ja levittäytyy pitemmälle päivään. Blokkaa mustan marraskuisen sateen ja työntää sen takaisin omalle paikalleen. Valo, joka aamulla tuntuu hiipivän näkösälle hyvin hiljaa, mutta vastaavasti iltapäivällä poistuu maleksien.

Valo, jonka avulla saan asiat tapahtumaan.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Villasukkakavalkadi



Tällaisena pakkaspäivänä taitaa olla sopivaa esitellä villasukkia. Ja niitähän riittää...

Olin aikoja sitten päättänyt, että palmikoita minä en ainakaan ala ikinä neuloa. Sitten lokakuussa iski joku mielenhäiriö ja ryhdyin neulomaan Donille palmikkosukkia joululahjaksi. Malliksi valikoitui Hovineito, joskin tein palmikkokuvion vain sukan takapuolelle. Ettei olisi heti liian vaikeaa. Päättelin myös, että Donin miehisyys ei kärsi siitä, jos hän saa tuollaiset neitosukat.

Lankana sukissa on Novitan mystinen Sointu-lanka, josta en ainakaan silloin lokakuussa löytänyt oikein mitään tietoa. Oli kuitenkin halvahkoa ja kirjavaksi langaksi melko miellyttävän näköistä.

Don sai myös toiset joululahjasukat, vähän niin kuin anopilta postuumisti. Äidin jäämistöistä löytyi useammatkin villasukat ja nämä punaharmaat olivat jääneet kesken. Toinen sukka oli valmis, toisesta puuttui kärki. Minä sitten neuloin sukan valmiiksi ja koska ne olivat selkeästi miesten kokoa, päätyivät ne Donille.

Nämä Idun suloisen pehmeät sukat neuloin jo syyskuussa, mutta nyt vasta muistin ne kuvata. Kovin paljon sukkia ei vielä ole pidettykään, sillä niistä tuli hiukan isot ja viimetalvisetkin sukat vielä mahtuvat. Tuo Du Store Alpakka Sterk -lanka tuntui niin ihanalta, että ostin sitä omiakin villasukkia varten. Ne eivät kuitenkaan ole vielä edenneet aloitusta pitemmälle, sillä väliin on tunkenut kaikenlaista kivempaa neulottavaa.

Vanhempaa tuotantoa ovat myös nämä Kalajoki-sukat, jotka neuloin syksyllä itselleni Vanhalan lammastilan suomenlampaan villasta. Lanka ja malli eivät ihan täydellisesti sopineet yhteen, sillä eihän tuota kuviota juurikaan erota. Sukista tuli myös hiukan liian löysät, mutta suloisen lämpimät ja lampaantuoksuiset ne ovat silti. Neulomisprosessi oli myös aika mukava, sillä villa teki hyvää kuiville pikku kätösilleni.

torstai 14. tammikuuta 2016

Yhdet vielä

Erehdyin laulamaan Idun joululahjapororepun innoittamana Petteri Punakuonoa. Se oli virhe.

Kolmannen laulukerran jälkeen käytiin keskustelu:
"Äiti ei jaksa enää laulaa!"
"Yksi vain!" Pyyntöä tehostettiin luonnollisesti terhakkaalla etusormen ojennuksella.
"Lauletaan jotain muuta."
"Joo."
"Mitä lauletaan? Onko sulla joku laulu mielessä?"
"Porolaulu!"


Viiden Petteri Punakuonon jälkeen oli pakko hakea cd-soitin ja Soivan Siilin levy.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Kuumailmapallomobile




Pannahisen mobile.

Ryhdyin tekemään kuumailmapallomobile hyvissä ajoin ennen Idun syntymää. Varmaankin kesällä 2013. Se oli jo melko hyvässä vaiheessa, kun sattui hautautumaan vaatehuoneen uumeniin. Vuosi sitten kesän korvalla mobile tuli taas vastaan. Olin reipas ja ompelin loput kuumailmapallot valmiiksi ja Donin avustuksella askartelin ripustustsydeeminkin. Onnistuin ottamaan valokuvatkin melko pian, jonain aurinkoisena kesäkuun päivänä.

Sitten kuvat hautautuivat koneen uumeniin ja jäivät julkaisematta blogissa. Kunnes tulivat päivänä muutamana vastaan.

Joten tässä se nyt on: kuumailmapallomobile. Innoituksen löysin jostain netissä vastaan tulleesta kuvasta ja toteutuksessa on käytetty askarteluhuopaa, neulaa ja lankaa, edesmenneestä Tiimarista ostettuja puurimoja sekä puuhelmiä.

Kuvia mobilesta oli hirveän vaikea saada, koska pieni ja matala huone, mutta kivalta se näyttää silti. Livenä etenkin. Parasta on, että vaikka tuo nykyinen kaksivuotias yltää sängyssä seisoessaan nyhtämään mobilea, se on saanut olla kohtuullisen rauhassa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

-24°C








Naparetki meren rantaan.

Ilma on tyyni, mutta kylmä. Aurinko sulaa punaisena kohti merta, ihan vastakkaiselle puolelle kuin elokuussa. Niin lyhyt on päivä täällä.

Varpaat sormet korvat kamera jäässä vaihdamme rantaa.

Katsomme, kuinka punainen pallo painuu mailleen ja ajamme entiselle kodille. Se on tyhjä ja kumiseva ja kohta joku toivottavasti ostaa sen pois. Lopultakin. Toivottavasti.

Iltapalaksi syödään tonnikalapitsaa. Kun kerran mummo ja pappakin ovat täällä.

perjantai 1. tammikuuta 2016

"Lisää raketteja! Lisää raketteja!"


Nakkeja ja suklaakakkua ja skumppaa ja ilotulitusta ja Itu ja minä ja sisko ja Don.
Ei sen kummempaa.

Tänä vuonna minusta tulee maisteri ja yrittäjä ja aion muuttaa kivempaan paikkaan.
Siinä pari lupausta.

Miten Sinun vuotesi on alkanut?