keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vastasatanutta lunta








Meillä on Idun kanssa oma salainen paikkamme meren äärellä. Tai eihän se kovin salainen ole, mutta hyvä paikka kumminkin. Semmoinen, jonne pääsee kärrien kanssa ja missä nuoren ihmisen on hyvä taapertaa omin jaloin. Kellahtaa kumoon ja jäädä mahalleen syömään lunta. Sillä se tuntuu olevan ainoa asia, mitä Itu haluaa ulkona tehdä.

Katsotaan miten meidän salaisen paikkamme käy, kun tämä uusi talvi poistuu ja lumet sulavat. Minulla on tunne, että kesäksi joudumme etsimään toisen lempipaikan, mutta jos uusia talvia täällä tulee, voimme palata rannallemme.

4 kommenttia:

  1. Kauniita talvikuvia ja ihania taapertelukuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ilma (ja malli) sattuivat kerrankin olemaan suosiollisia. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. On kyllä. Ja hyvin usein varmaan ihan liiaksi puettu.... :)

      Poista

Sana on vapaa.