maanantai 30. maaliskuuta 2015

Pohdintoja kirjahyllyn äärellä


Löysin taas itseni vainoamasta kirjahyllyä.
Tai pikemminkin sen sisusta.

Mitä me teemme näillä kaikilla kirjoilla? Luemmeko niitä enää uudestaan? Luemmeko edes ensimmäistä kertaa? Olisiko minun oloni kevyempi ilman seinänlevyistä kirjahyllyä?
Todennäköisesti oloni olisi raskaampi ilman sitä, mutta silti. Täytyykö kaikki kirjat omistaa ja jos ei, kuinka niistä pystyy luopumaan? Mistä tietää, mitkä ovat sellaisia, jotka voi päästää eteenpäin?

Samaa olen pohtinut aiemminkin, muun muassa vuosi sitten. Todellisuudessa luulen, että en niinkään halua päästä kirjoista eroon, kuin tavarasta ylipäätään. Kirjahyllyn karsiminen tuntuu kuitenkin niin paljon helpommalta ja selkeämmältä kuin vaikkapa ryhtyä käymään läpi lipastoja, joiden laatikot tursuavat kuitteja ja lappusia. Kirjahyllyn sisällön karsiminen myös näkyy paljon selvemmin ja nopeammin.

Ehkä minun on kuitenkin suunnattava katseeni muihin kohteisiin niin kauan, kun kirjahylly oikeasti on ihan järjestyksessä ja siisti. Luulen myös, että lukuhaaste on yksi syy tähän kirjahyllyn tutkailuun. Olen nimittäin paneutunut siihen yllättävällä innolla. Lyhyessä ajassa olen lukenut hurjan monta kirjaa ja sen lisäksi olen tehnyt listaa siitä, mitkä vielä ovat lukematta ja mihin kohtaan ne lukuhaasteessa sopivat. Joten äiti, jos luet tämän, niin alapa miettiä mitä kirjaa rakastat. Semmoinenkin minun pitäisi tänä vuonna lukea...

10 kommenttia:

  1. Minulle iskee samankaltainen fiilis aina ajoittain. Aina silloin tällöin kiikutan kirjaston kierrätyspisteelle kirjan, ja ei mene kauaakaan kun jo käyn ostamassa muutaman uuden tilalle.

    Hauska haaste muuten! Tosin minulle 50 kirjaa on ehkä vähän liian kunnianhimoinen tavoite. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kirjojen kierrätyspisteet ovat aika hauska idea. Itse olen tosin kerran yhden kirjan sieltä hakenut enkä ikinä mitään sinne vienyt...

      Saas nähdä miten minun käy kirjahaasteen kanssa. Nyt lukeminen sujuu aika vauhdilla, mutta eiköhän vielä koita hiljaisempikin hetki.

      Poista
  2. Kun kirjahylly on tarpeeksi syvä, siihen mahtuu toinen rivi kirjoja piiloon toisten taakse. Pois silmistä, pois mielestä - ainakin melkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, totta... Meilläkin oli aikaisemmin pokkareita kahdessa rivissä. :)

      Poista
  3. No mutta kirjahylly on oiva sisustuselementti, varsinkin kun teilläkin on näköjään kirjat värijärjestyksessä!

    Meilläkin kirjat ovat suurin osa kertaalleen luettuja, eikä niihin välttämättä palata. Iloitsen kuitenkin siitä, että kohta kaikki lastenkirjat pääsevät uudestaan käyttöön. Nyt ne ovat lähinnä hyllyntäytteenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, mahtava sisustuselementti. Tuohon värijärjestykseen olen alkanut tottua, vaikka sisäinen kirjastonhoitajani sitä vastaan pitkään hangoittelikin... :)

      Poista
  4. En tiedä mikä siinä on, että muiden tavaroiden kohdalla vähempiparempi, mutta kirjoja haluaisin omistaa ainakin miljoonan, mieluiten kaksi. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että kirjoja on helppo säilyttää! Kunhan on hyllymetrejä, niin siellä ne kirjat somasti pysyvät. (En ota kyllä kantaa siihen ongelmaan, että mitenkä niitä kirjoja sitten järjestelisi. Väreittäin, aakkosittain, teemoittain, kielen mukaan...) Kirja tuntuu olevan myös asia, jonka saa aina ostaa. Sitä täytyy vähemmän perustella itselleen. Ja koska mun kotimatkalla on antikvariaatti, niin sehän nyt melkeinpä vaatii muutaman kirjan ostamista, kun käytettynä ja halvalla saa! Ja koska vakaissa suunnitelmissani on, että joskus tulevaisuudessa asun talossa jossa yksi huone on pyhitetty kirjastoksi, niin pitäähän se kokoelman kerääminen aloittaa ajoissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut aina aika samoilla linjoilla kuin sinä. :) Kirjastohuoneesta haaveilen edelleen, sekä siitä, että joskus olisin niin rikas, että voisin ostaa kirjoja ihan pelkästään kauniin ulkoasun perusteella. Tällä hetkellä molemmat haaveet ovat hiukan tavoittamattomissa, joten vainoan poloisia kirjojani aina ajoittain. :(

      Poista
  5. Täytyy myöntää, että kirjahyllyni on viimeinen paikka, josta luopuisin koskaan. Vaikka en niitä kirjoja useampaan kertaan lukisikaan, haluan omistaa ne. Kirjat kertovat minusta ja siitä mistä pidän ja millainen olen. Meillä on miehen kanssa oma tapamme säilyttää kirjoja. Minä haluan lukemisen jälkeen poistaa paperit kirjan päältä ja mies haluaa säilyttää ne. Siitä tiedämme mitkä ovat kummankin kirjoja. Minä tosin luen myös hänen kirjojaan, hän ei varmasti minun. Meillä on myös joka lapsella jo tässä vaiheessa melko vaikuttavat kirjahyllyt, joten jotain olen siirtänyt myös heille perinnöksi. Lukemisen lahjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon tähtään minäkin, että lukemisen lahja siirtyisi eteenpäin jälkipolvelle. Toistaiseksi Itu vielä keskittyy kirjojen repimiseen ja syömiseen, mutta ehkäpä jonain päivänä... Kokonaan en kirjahyllystä pystyisi ikinä luopumaan kun vuosien jälkeen semmoisen vihdoin sain, mutta joskus vaan tuntuu että karsintaa on pakko tehdä. Täydellisessä maailmassa mulla olisi se kirjastohuone, jossa kaikki opukset voisivat elää sulassa sovussa. Mutta siihen on vielä hiukan matkaa.

      Poista

Sana on vapaa.