Oman elämäni scarleto'hara


Polttariohjeistuksessa käskettiin pakata mukaan värikäs mekko. Vaatekaapistahan ei sellaista luonnollisesti löydy (jos jätetään laskuista ne seitsemän värikästä mekkoa, jotka juuri nyt eivät tunnu kivoilta), joten tilanne tarjosi oivan mahdollisuuden shoppailuun. Mutta koska maailmantalouden tilanne on mikä on, ei vaatekaupoissa ole tarjolla muuta kuin 1980-luvun ylijäämäneonvärejä ja aneemisia beigen ja nuden sävyjä. Okei, minulla on ollut useitakin neonvärisiä vaatteita, mutta koska en halunnut palata henkisesti kymmenvuotiaan tasolle (jolla tosin olen hyvin usein ilman neonvärejäkin, mutta ei siitä sen enempää), päätin olla oman elämäni scarleto'hara, riipiä verhot ikkunasta (eli ostaa verhokangasta kaupasta) ja ommella surauttaa polttarikoltun.

Se on värikäs! Se on keltainen (Don kommentoi että "pääsiäinen meni jo")! Siinä on palloja! Siinä on tylliä!
Mitä muuta voi ihminen koltulta toivoa?

Kommentit

  1. Kyllä Scarletkin vajoaisi nyt.. hieno on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähemmästäkin... :)
      Mutta kiitos, itsekin tykkään!

      Poista
  2. Mäkin haluun tommoset tylliverhot!

    Ei vaan. Nätti on mekko. On se helppoa, kun osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tylliverhot, hmm... Mulla on varmaan joku sisäloinen kun tämä ompeleminen on viimeaikoina onnistunut niin hyvin. Ehkä se menee vielä ohi. :)

      Poista
  3. onpahan vain mainio kolttu. ja väricäskin vielä. onko kaavoja ni voin plagioida?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tais mulla joku kaavan tapainen olla mut ehkä sitä tuli vähän sovellettua. Ja sit muutama ylimääräinen muotolaskos ja kaikkee. Moda 6/2008 ja sieltä tulppaanimekko, siitä lähettiin. Mut tulppaani jäi matkalle.

      Poista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit