maanantai 27. syyskuuta 2010

Punainen tuoli

Sunnuntai-ilta. Eikä mitään tekemistä. Keksimme aloittaa tuolinverhoiluprojektin.

Otetaan Martelan vanha työtuoli, joka taloutemme naispuolisen jäsenen mielestä on jo kaatopaikkakunnossa. Lisätään mukaan insinööri.

Irrotetaan selkänoja ja istuinosa, nyhdetään irti tsiljoona niittiä ja poistetaan vanha kangas.

Otetaan kulahtanut patja ja muotoillaan siitä uusi istuinosan pehmuste. Vähänhän siitä tulee paksu, mutta ei se mitään haittaa. Liimataan pehmuste istuinosaan. Jätetään vasemman käden nimetön lattian, istuinosan ja hyvinruokitun insinöörin väliin. Parutaan hetki, pidetään sormea jääpussissa, halaillaan ja todetaan, että sormi toipuu, koska nivel ei onneksi jäänyt minkään alle.

Leikellään vähän liminkalaisesta kangaskaupasta ostettua punaista kangasta.

Kiinnitetään kangas Uudella Parhaalla Ystävälläni, Rapidin niittipistoolilla. Tai sinkiläpistoolilla. Tai mikäsenyton.

Sitten muistellaan, miten osat oli purettu ja toimitaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Lopputuloksena saamme kauniin punaisen toimistotuolin!
(Ja voimme jännityksellä seurata, kumpi kestää pitempään, verhous vai mekanismi.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.