torstai 26. elokuuta 2010

Jännitystä ja epätoivoa

Don kysyi eilen, että mikä minua tässä muuttoepisodissa eniten jännittää. En oikein osannut vastata ja hän tuumasi jännittävänsä eniten sitä, miten kaikki tavarat saa mahtumaan autoon. Myöhemmin illalla sitten pohdiskelin jännittäväni sitä, että mitä tästä kaikesta oikein tulee, kun olemme vihdoin yhdessä 24/7. Kuinka kauan menee, ennen kuin herra alkaa kaivata rauhallista eloaan poikamiesboksissa?

Mutta.

Nyt kun olen eilisen iltaa ja tämän aamupäivän vatsatautipotilaana yrittänyt käydä läpi viimeisiä tavaroita ja pakata niitä edes jotenkin järkevästi, on pakko myöntää, että Donin pohdinnoissa on järkeä.

Tällä hetkellä nurkassa seisoo noin viisitoista vaippalaatikollista kaikkea tarpeellista, sekä valikoima erinäisiä kasseja ja pusseja.

Tuleeko tästä ikinä mitään?

4 kommenttia:

  1. Kyllä se hyvin menee. Pitää vain uskoa itseensä ja luottaa tulevaan. Ei kai sitä oikein muuta voikkaan?!

    VastaaPoista
  2. Muutto vai yhteiselo? Tosin luulen, että tämän tavaramäärän siirtelyn jälkeen kaikki muu on aika lailla helpompaa...

    VastaaPoista
  3. p.s kannattais myös jännittää sitä, että kestääkö hertta! meillä ainakin on paljon kokemusta tielle leviävistä transiteistä.. Donille terkut!

    VastaaPoista
  4. Siirryn Hertan kestävyyden jännittämiseen vasta siinä vaiheessa, kun on nähty, että kaikki materia mahtuu sen sisuksiin. Kato kaikki ajallaan...

    VastaaPoista

Sana on vapaa.