Kauneimmat keskeneräiset käsityöni*

Yritän tässä uskotella itselleni, että olen edelleen myös käsityöbloggaaja... Homman tasosta kertonee sekin, että esittelen nyt valikoiman keskenjääneitä tuotoksia, jotka kaappeja tonkiessa tulivat vastaan.

Tässä meillä on vauvan pusero. Tai siis olisi, jos se olisi valmis. Takakappale sekä toinen etukappale ovat jääneet tämän rievun ainoiksi valmistuneiksi osiksi. En enää edes muista, mille pienokaiselle olen tätä ryhtynyt muinoin kutomaan...

Musta vasemman käden sormikas. Varressa on kaunis sydänkuvio, jonka löysin jostain kirjasta. Sormikas istuu kätöseeni kuin, öh, hanska, mutta mitäpä sitä kaksikätinen ihminen yhdellä käsineellä tekee. Ohjettahan en varmaankaan ole jaksanut ylös kirjoitella...

Yksi kappale oikean käden kämmekkäitä, pehmoisesta alpakkalangasta. Tämän olen myöskin ns. päästäni neulonut, joten kaikkien näiden vuosien jälkeen on aavistuksen vaikeaa ryhtyä toista tekemään. Ei toki mahdotonta, mutta (ainakin minulle) vaikeaa.

Kesäisen pastellinen toppi onnistui pääsemään liki valmiiksi asti. Ikävä kyllä. Jos nimittäin olisin vähän aikaisemmin vaivautunut sitä sovittamaan, olisin voinut todeta, että tuo riittää juuri ja juuri peittämään rintavarustukseni mutta ei todellakaan mahakumpuani. Toisenlaisella ruumiinrakenteella tuo toki olisi ihan riittävää, mutta ei minun tapauksessani.

Sokerina pohjalla, ex-avopuolisolle aloitettu villapaita. Tätä ei tarvinne yhdellekään taikauskoiselle neulojalle selittää sen enempää... Langat tietenkin maksoivat aikanaan liki sata euroa, joten ehkäpä jonain päivänä kilkuttelen niistä itselleni jotain kivaa.

*Otsikosta kiitos Viiulle.