perjantai 27. elokuuta 2010

Best of the best

Ei, minusta ei ole ollut ollenkaan haikeaa tajuta, että teen joitain asioita viimeistä kertaa tässä kaupungissa.

Eikä minusta ole tuntunut yhtään haikealta ajatus siitä, että tämä kaupunki jää taakse. Lopullisesti.

Mutta aavistuksen haikealta tuntuu istua viimeisiä kertoja luokassa ympärilläni ihmiset, jotka kahden vuoden ajan ovat täyttäneet viikonloppuni huutonaurulla, älämölöllä, kahjoilla ideoilla minibussimatkasta Bauhausiin ja ennen kaikkea mielettömällä luovuudella, lahjakkuudella, ammattitaidolla ja yhteenkuuluvuuden tunteella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.