Kirsikkapuiston sisustusblogi - The Return osa II
Viehättävän asuntomme esittelykierros jatkuu yläkerralla. Tai matkalla sinne. Jostain syystä olen hirvittävän viehtynyt porrastasanteeseen. Varmaankin siksi, että siinä on katolla korkeutta ja tuuletusoven ikkunasta tulee runsaasti valoa. Tilanahan tasanne on sinällään aika turha, sillä mitään oikeaa käyttöä sillä ei ole. Kun äiti marraskuussa kuoli, olin juuri astumassa tasanteelle kuullessani uutisen. Osittain siksi äidin valokuva on päätynyt anopinkielen kaveriksi kukkapöydälle.
IDUN HUONE
Idun valtakunta on, noh, sotkuisa. Mutta se ei haittaa, sillä taaperosotku pysyy melko hyvin siellä yhdessä huoneessa. Seinille on kasattu jo vanhasta asunnosta tuttuja juttuja, kuten tuo viirinauha ja postikorttikokoelma. Kattolampun paperivarjostimen koristelin joskus talvella perunaleimasimella, mutta ei siitä sitten lopulta tullut niin kivaa, että olisin jaksanut täällä blogissa sen tarkemmin esitellä. Mutta se perunaleimasimella painaminen oli kyllä itsessään aika kivaa. Sitähän voisi kokeilla Idunkin kanssa joskus.
MAKUUHUONE
Sieltä löytyy Maailman Kaunein Sänky, josta olen tosin päättänyt luopua. Päädyllinen sänky ei pienissä tiloissa ole se kaikkein kätevin ja muutenkin koen, että yhteinen tiemme on kolmessatoista vuodessa kuljettu loppuun. Sängyssä makoillessa voi katsella vaikkapa taidetta. Kolmesta lilansävyisestä työstä kaksi on ystävieni tekemiä ja vasemmanpuoleinen on raahelaisen Raija Korppilan kirsikankukka-aiheinen työ.
Joku tarkkaavainen ihminen saattaa huomata, että näissä kuvissa ei näy yhtäkään kirjahyllyä. Yksi meillä kyllä on, mutta se ei nyt mahtunut kuviin. Suurin osa kirjoista on banaanilaatikoissa sängyn alla odottamassa aikaa (ja paikkaa) parempaa. Tai KonMarin iskua... Se kirjahyllykompleksi, joka näkyy vielä edellisen asunnon esittelyssä, on enää ihana muisto vain ja saattaa hyvinkin jäädä sellaiseksi.
Näissä tunnelmissa lopetan sisustuksellisen raporttini täältä tähän!
Idun valtakunta on, noh, sotkuisa. Mutta se ei haittaa, sillä taaperosotku pysyy melko hyvin siellä yhdessä huoneessa. Seinille on kasattu jo vanhasta asunnosta tuttuja juttuja, kuten tuo viirinauha ja postikorttikokoelma. Kattolampun paperivarjostimen koristelin joskus talvella perunaleimasimella, mutta ei siitä sitten lopulta tullut niin kivaa, että olisin jaksanut täällä blogissa sen tarkemmin esitellä. Mutta se perunaleimasimella painaminen oli kyllä itsessään aika kivaa. Sitähän voisi kokeilla Idunkin kanssa joskus.
MAKUUHUONE
Sieltä löytyy Maailman Kaunein Sänky, josta olen tosin päättänyt luopua. Päädyllinen sänky ei pienissä tiloissa ole se kaikkein kätevin ja muutenkin koen, että yhteinen tiemme on kolmessatoista vuodessa kuljettu loppuun. Sängyssä makoillessa voi katsella vaikkapa taidetta. Kolmesta lilansävyisestä työstä kaksi on ystävieni tekemiä ja vasemmanpuoleinen on raahelaisen Raija Korppilan kirsikankukka-aiheinen työ.
Joku tarkkaavainen ihminen saattaa huomata, että näissä kuvissa ei näy yhtäkään kirjahyllyä. Yksi meillä kyllä on, mutta se ei nyt mahtunut kuviin. Suurin osa kirjoista on banaanilaatikoissa sängyn alla odottamassa aikaa (ja paikkaa) parempaa. Tai KonMarin iskua... Se kirjahyllykompleksi, joka näkyy vielä edellisen asunnon esittelyssä, on enää ihana muisto vain ja saattaa hyvinkin jäädä sellaiseksi.
Näissä tunnelmissa lopetan sisustuksellisen raporttini täältä tähän!
Kommentit
Lähetä kommentti
Sana on vapaa.