Silmäpuoli-Sohvi

Haluan esitellä perheemme neljännen jäsenen.
Hänen nimensä on Sohvi eli Vauva eli Silmäpuoli-Sohvi.

Vauva, kuten Itu häntä kutsuu, on suuresti ja varsin rajusti rakastettu hahmo. Jos en väärin muista, Vauva liittyi perheeseemme pääsiäisen aikoihin. Kiitos mummin, joka myös alkuperäisen nimen antoi unohtaen, että meillä oli ennestään jo kirahvi-Sohvi, jäystö-Sohvi sekä kylpy-Sohvi. Sophie La Girafe -Sohveja siis kaikki kolme.

Viime kuukausien aikana vauva-Sohvista on tullut Idulle äärimmäisen rakas. Itu ja Vauva nukkuvat yhdessä, käpertyvät läjäksi peiton alle ja päivisin painivat matolla, jolle Itu usein Vauvan myös peittelee torkkumaan. Rakkaudessa on toki myös raisumpi puoli, sillä toisinaan Itu kohtelee Vauvaa varsin, hmm, huolettomasti. Vauvaa viskellään, heitellään, tuupitaan. Sen varpaita ja sormia jyrsitään, nenää ja muutakin naamaa purraan. Mutta onneksi Vauva ei ole millänsäkään, sitä ei ole harmittanut edes toisen silmän irtoaminen eikä se, että kukaan ei ole silmää jaksanut korjata. Onneksi Itu myös hoksaa, että on Vauvoja ja on vauvoja, eikä ole niitä elollisia vauvoja yhtä kiivaasti kohdellut.

Vaikka tohkaaminen Vauvan ympärillä on välillä hiukan rasittavaa, on siinä hyviäkin puolia. Idun saa monesti eroon vallattomuuksien tekemisestä kyselemällä missäs Vauva oikein on. Luulen, että sen voi myös laskea hyviin puoliin, että Itu nakertaa Vauvan raajoja sen sijaan, että nakertaisi omia sormiaan, kuten hänellä on keväästä asti ollut tapana tehdä alkaessaan väsyä.

Vauvarakkaus alkoi lomareissulla saada jo koomisia piirteitä, sillä mummin ja ukin luona oli toinenkin vauvanukke. Oli nimittäin matkasängyssä ruuhkaa uniaikaan.