Lentomelualueella

Hirveen idyllisen näköisesti leikki nuori villi-ihminen isin vanhalla lentokoneella ja äidin ostamalla helikopterilla. Päristeli ja teki syöksyjä. Toki siinä vaiheessa kun allekirjoittanut hoksasi hakea kännykän sijasta oikean kameran kuvauskalustoksi, kuvien sisällöllinen laatu laski kuin lehmän häntä. Ei kiinnostanut enää leikkiminen, mutta kameran linssiin olisi ollut hauska painaa pikkusormi. Tai kieli.

Taikka sitten pyllistyskuvat ja "persoonalliset" kuvakulmat johtuvat pääni täyttävästä räästä. Laskujeni mukaan nyt on menossa kuudes flunssainen viikko tässä taloudessa. Taudin vaihe, laatu ja kohde ovat vaihdelleet, mutta räkää ja yskää on riittänyt. Itu on tainnut olla eniten nuhainen, mutta samalla myös hilpein potilas. Nenän pyyhkiminen toki on suunnaton vauvanoikeusloukkaus ja edellyttää raivokasta vastarintaa.

Räkäpäisyyttä syytän myös siitä, ettei näppikseltäni irtoa tällä hetkellä tämän syvällisempää analyysiä. Ehkä otan lisää teetä ja linnoittaudun sohvannurkkaan kutimen kanssa. Ja luotan siihen, että niillä eväillä tauti karkoitetaan lauantaiksi, jolloin tiedossa on pieni hummailuvapaa...