Aloitin marraskuun ensimmäisenä päivänä karkkilakon, jonka oli määrä kestää jouluaaton aattoon. Vastoin kaikkia epäilyjä
(eikä vähiten omiani), onnistuin tavoitteessani. En kajonnut karkkeihin viidenkymmenen kolmen päivän aikana kertaakaan! En, vaikka Viiun siippa yritti syöttää minulle suklaata
("ei kai pahaa suklaata lasketa?") ja muutenkin taannoisella Espoon retkelläni oli herkkuja tyrkyllä vähän liikaakin. Ei kuulkaa tehnyt edes heikkoa tämä karkkilakko, mikä onkin kaikkein hämmentävintä.
Tosin nyt lakko on enää valju muisto vainen. Siitä kiitos ennen kaikkea Wiener Nougatille ja Vihreille kuulille.
Kunnioitettavan pituinen karkkilakko : D
VastaaPoistaSulla on UPEITA valokuvia täällä blogissa!!! Tämän takia en varmaan ole itse jaksanut paneutua valokuvaukseen täysillä... mulla olisi tällasiin kuviin niiiiiiiiin pitkä matka. Voihan niitä sitten ihailla toisten ottamia.
Hyvää uutta vuotta!
Tästä huushollista ei ole joulun aikaan löytynyt ensimmäistäkään konvehtia, kuulaa tai Fazerin boksia! Pitänee korjata asia ensi tilassa....
VastaaPoistataru76, kivaa alkanutta vuotta sinullekin! Harjoitus tekee mestarin, eli ei muuta kuin kamera kouraan ja menoks! :)
VastaaPoistapiia, tuo kuulostaa todella kummalliselta! Suosittelen ehdottomasti korjaamaan tilanteen. :)