Tunnisteet

Rakkaus on tuskaa



Typografian kurssilla piti tehdä typografinen taiteilijakirja jostakin tunteesta. Vatvomisen jälkeen päädyin lopulta tylsästi rakkauteen ja (varsin mielikuvituksettoman) runon tulkitsemiseen.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, vietin kaksi iltaa  paperiveitsi kädessä ja leikkelin kirjaimia. "Mehän voitaisiin tehdä hääkutsut samalla tavalla," innostui sulhaseni katsellessaan ähellystäni. Kyllä rakkaani, tee ihan keskenäs vaan...

Itsenäisyyspäivänä kasasin Donin avustuksella viritelmää ja liimailin keinonahkaa pahviin. Loppupäivästä olisin liimaisilla sormillani voinut roikkua katossa kuni pikkuinen gekko. Paitsi etten minä ole pieni.

Kaksi päivää myöhemmin heräsin polttava tuska oikean käden kyynärpäässäni.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Tiina15. joulukuuta 2011 klo 3.53

    Näyttää tosi hienolta!
    Vieraiden määrästä riippuen voisi joutua kyllä lykkäämään häitä vuoden-pari eteenpäin, että kaikille ehtisi tehdä kutsut.

    VastaaPoista
  2. Kirsikka15. joulukuuta 2011 klo 10.29

    Joo-o. En tosin tiedä miten näppärä sulhoni on tuollaisen askartelun kanssa, hänhän saattaisi saada kutsut hyvinkin nopeasti tehtyä...

    VastaaPoista
  3. Aino15. joulukuuta 2011 klo 15.11

    Mä ilmoittaudun heti kutsutalkoisiin, jos tuollaisia saa tehdä! Tuon skumppaakin ;)

    VastaaPoista
  4. Kirsikka15. joulukuuta 2011 klo 21.37

    Nyt oot kyllä sekaisin! Mutta leikkele sinä vaan noita niin minä juon sen skumpan. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit