Ystävämme jääkaappipakastin
Vuokrakaksioni jääkaappipakastin päätti yksipuolisesti irtisanoa yya-sopimuksemme. Sinänsä häntä ei voi siitä syyttää, sillä ulkonäön perusteella kaappi on palvellut ensimmäisen maailmansodan alkuajoilta asti.
Aikamme ihmettelimme kapistusta Donin kanssa ja lopulta soitin vuokraemolleni. Pitäähän sitä kerran vuodessa olla sinnekin päin yhteydessä. Emo päivitteli tapahtunutta ja totesi, että joutaisi tiistaina uutta kaappia minulle hommaamaan. Sattumalta hän tuli kuitenkin maininneeksi, että joskus taannoin oli aiemmalta vuokralaiselta irronnut jääkaapin töpseli seinästä. Mutta ei tässä nyt varmaan siitä ollut kyse...
Päätimme kuitenkin, että tutkimme ensin töpselimahdollisuuden ja vietimmekin Donin kanssa mukavan iltapäivähetken, että saimme 55 senttiä leveän ja päälle 170 senttiä korkean kaapin nyhdettyä esiin syvennyksestä, jonne se oli upotettu. Lisähaasteen hommaan toi luonnollisesti se, että keittiöni on noin kahden neliön kokoinen.
Ja kas. Töpselihän oli melkein irti! Pottunuijalla onnistuin kurkottelemaan kaapin taakse ja tuuppaamaan töpselin kiinni. Ja ei muuta kuin kaappi ähinällä ja puhinalla paikoilleen, tavarat sisään ja soitto vuokraemolle. Että kyllä tämä vielä seuraavat sata vuotta kestää.
Kutakuinkin sillä hetkellä kun katkaisin puhelun, sammuivat valot taasen jääkaapista.
Ei muuta kuin uusi operaatio ähinällä, puhinalla ja tällä kertaa kirosanoilla ja itkunsekaisella naurulla höystettynä. Viritimme jääkaapin taakse jatkojohdon, joka tuntui pysyvän varsinaista jääkaapin johtoa tukevammin pistokkeessa, ja toistaiseksi järjestely on toiminut.
Tosin nyt availen ja sulje kaappia hiiren hiljaa, jottei se liikahtaisi ja nitkauttaisi pistoketta taas irti. Lisäksi käyn vartin välein tarkkailemassa tilannetta.
Melkein kuin sairasta lasta vahtisi.
Aikamme ihmettelimme kapistusta Donin kanssa ja lopulta soitin vuokraemolleni. Pitäähän sitä kerran vuodessa olla sinnekin päin yhteydessä. Emo päivitteli tapahtunutta ja totesi, että joutaisi tiistaina uutta kaappia minulle hommaamaan. Sattumalta hän tuli kuitenkin maininneeksi, että joskus taannoin oli aiemmalta vuokralaiselta irronnut jääkaapin töpseli seinästä. Mutta ei tässä nyt varmaan siitä ollut kyse...
Päätimme kuitenkin, että tutkimme ensin töpselimahdollisuuden ja vietimmekin Donin kanssa mukavan iltapäivähetken, että saimme 55 senttiä leveän ja päälle 170 senttiä korkean kaapin nyhdettyä esiin syvennyksestä, jonne se oli upotettu. Lisähaasteen hommaan toi luonnollisesti se, että keittiöni on noin kahden neliön kokoinen.
Ja kas. Töpselihän oli melkein irti! Pottunuijalla onnistuin kurkottelemaan kaapin taakse ja tuuppaamaan töpselin kiinni. Ja ei muuta kuin kaappi ähinällä ja puhinalla paikoilleen, tavarat sisään ja soitto vuokraemolle. Että kyllä tämä vielä seuraavat sata vuotta kestää.
Kutakuinkin sillä hetkellä kun katkaisin puhelun, sammuivat valot taasen jääkaapista.
Ei muuta kuin uusi operaatio ähinällä, puhinalla ja tällä kertaa kirosanoilla ja itkunsekaisella naurulla höystettynä. Viritimme jääkaapin taakse jatkojohdon, joka tuntui pysyvän varsinaista jääkaapin johtoa tukevammin pistokkeessa, ja toistaiseksi järjestely on toiminut.
Tosin nyt availen ja sulje kaappia hiiren hiljaa, jottei se liikahtaisi ja nitkauttaisi pistoketta taas irti. Lisäksi käyn vartin välein tarkkailemassa tilannetta.
Melkein kuin sairasta lasta vahtisi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Sana on vapaa.