Vauhdin hurmaa

Sunnuntai-iltana tuli kaivettua oranssi ruotsalainen orhini naftaliinista. Don pumppasi kumeihin ilmaa ja minä ihastelin vieressä hänen hauistaan ja huokailin, kuinka vahva ja ihmeellinen hän on. Siinä vaiheessa en vielä muistanut, miksi en pidä kaupungissa pyöräilystä. Se hahmottui vasta tänään, kun sitkuttelin noin puolentoista tunnin lenkin. (No okei, aktiivista polkuaikaa oli vain puoli tuntia, tunnin verran meni kirjastossa sekä kaupassa etsiessäni kevättakkia sekä jatkojohtoa jääkaapin taakse päätyneen tilalle.)

Mutta siis se syy.

Jalkakäytävien/pyöräteidein luiskat. Siis ne, jotka johtavat suojatielle. Miksi ne tehdään aina siihen keskelle?

Koska empiirisen havaintoni mukaan jalankulkijat tuppaavat ylittämään suojatien keskeltä, jossa tapauksessa pyöräilijä joutuu ajamaan siitä korkeasta kohdasta. Eikä se ole kivaa. Taitaapa tässä lähistöllä olla sellainenkin paikka, jossa jalkakäytävä ja pyörätie kulkevat rinnakkain, ja luiska on jalkakäytävän puolella. Haloo?

Kommentit

  1. Ymmärrän tuskan :D
    Mut aattele, miten paljon pyörätuolilla kulkevia ottais pannuun, jos ne ois vaan pyöräilijöiden puolella. Miksei ne voi olla koko suojatien levyisiä? Onksne liuskat jotenkin sikakalliita tai jotain?

    VastaaPoista
  2. Juu, tuo pyörätuolinäkökulma ihan unohtui, hyvä kun muistutit. Eli täysleveät luiskat vaan joka paikkaan!

    VastaaPoista
  3. Mä epäilen sen johtuvan siitä, että luiskat ja niiden sijoitus suunnitellaan yhdellä osastolla ja pyöräteiden sijoittelu toisella osastolla.

    VastaaPoista
  4. Tiina, ei mikään huonompi teoria tuokaan... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit