torstai 25. elokuuta 2016

Kirsikkapuiston sisustusblogi - The Return

Kaksi vuotta sitten tein tämmöisen hauskahkon esittelyn silloisesta kodistamme. Kun reilu vuosi sitten muutimme sieltä pois (putkiremontin tieltä), tämän nykyisen asumuksen piti olla hyvin väliaikainen. Siksi asunnon valintaan ei kiinnitetty ihan tarpeeksi huomiota, piti vain joku kohtalaisen siedettävä löytää nopeasti. Noh, en tiedä onko tämä edes kohtalaisen siedettävä, aluksi ei ainakaan tuntunut siltä kun jouduimme pois valoisista huoneista pimeään ja sokkeloiseen kaksikerroksiseen rivariin.

Olen minäkin tainnut tähän nyt lopulta tottua, mutta en usko jääväni tätä asuntoa ikävöimään jos ja kun eron hetki koittaa. Tämä onkin vähän sellainen terapiapostaus, joka olisi pitänyt tehdä jo silloin kun kotikolo eniten ahdisti. Eli esittelyssä kotimme, ei puunattuna eikä kiillotettuna, mutta niitä kivoimpia puolia korostaen. Ihan vain siksi, että itse näkisin, ettei tämä niin hirveä paikka ole.

Aloitamme alakerrasta, yläkerran esittelen myöhemmin.

OLOHUONE
Olohuoneessa on ollut jos jonkinmoista järjestystä. Sohvaa on siirrelty niin, että pärjäisimme varmasti jos sohvansiirtäminen olisi olympialaji. Huomaa aistikas washiteippikoristelu sohvapöydän reunassa sekä verhojen, maton ja epävärisen lattian värisinfoniakakofonia.





"TOIMISTO"
Lainausmerkit siksi, että toimisto sijaitsee olohuoneen nurkassa. Sekin on vaeltanut siellä sun täällä, sillä gradunteon aikaan toimisto oli makuuhuoneen nurkassa. Sittemmin hän muutti olohuoneeseen, jotta Idulle olisi helpompi taata päiväunirauha yläkerrassa. Toimisto on se paikka, jossa moni luova asia tapahtuu. Tai tapahtuisi, jos en unohtuisi surffaamaan netissä...





KEITTIÖ
...on pieni ja ahdas. Nukkumatti tosin tykkää olla siellä, sillä se on pörheämpi kuin vuosiin. Äidin virkkaama verhokappa salusiini ja Vallilan iloisen keltainen lintuverho tekevät parhaansa, että kyökki olisi vähän viihtyisämpi. Kolme kahvinkeitintä saattaa olla liioittelua, etenkin kun meillä aika laiskasti juodaan kahvia.




Kuten kuvista näkyy, konmarismini ei ole vielä saanut kovin näkyvää jalansijaa ja karsittavaa on. Tämä asunto on myös saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että kaksikerroksinen koti on hulluutta. Se mitä tarvitset, on aina väärässä kerroksessa.

Mutta tästä kavutaan seuraavassa postauksessa yläkertaan!


6 kommenttia:

  1. Ajattelin, että sinä kuitenkin tykkäät sanoista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin ajateltu. :) Oli tuo salusiini päässyt unohtumaan, mutta pitääpä palauttaa hänet sanastooni laajemminkin.

      Poista
  2. Kaksikerroksisessa asunnossa pohkeet ja reidet saa jumppaa ihan huomaamatta, kun kaikki todellakin on aina väärässä kerroksessa. :D T. Ei oikeasti ole ikävä kaksikerroksiseen rivariin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo jumpattua tulee... etenkin flunssassa tai muuten kipeänä kaksikerroksisuus ilahduttaa erityisesti. :P

      Poista

Sana on vapaa.