perjantai 21. helmikuuta 2014

Identiteettikriisi

Vuonna 2007 luulin tietäväni mitä elämältä haluan.
Mitä pitäisi tehdä, kun huomaa tulleensa identiteetin kannalta merkittävään taitekohtaan?

Olen aina ollut kirjaihminen, sitä myöten myös kirjahyllyihminen. Suuri hetki oli vuonna 2007 kun sain ensimmäisen ikioman ja kunnollisen (no, ainakin ison) kirjahyllyn. Ikean Billyn, joka edelleen töröttää olohuoneen nurkassa.

Sittemmin "kirjastoni" on kasvanut vielä yhdellä hyllyllä, vaikka se pitikin vauvan tavaroiden tieltä toimittaa varastoon viime syksynä. Kirjakokoelmaa karsittiin jo aikaisemmin loppukesästä, kun myin Siivouspäivän aikana viisi laatikollista kirjoja. Siitä huolimatta kirjoja riittää edelleen niin, että hyllyt tursottavat täpötäysinä. Sähköinen kirjahan ei ole minulle vaihtoehto, sillä kirjassa tärkeintä on juuri se kokonaisuus. Kansikuva, materiaali, sivujen havina.

Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että henkinen eheyteni ja sielullinen hyvinvointini edellyttää uutta kirjahyllyn tyhjennystä. Ja materiasta luopumista muutenkin, mutta jotenkin se nyt kulminoituu tuohon kirjahyllyyn, koska se on niin iso sisustuksellinen elementti.

Mutta mitä jää minusta jäljelle, jos kirjastoni kuihtuu lähes olemattomiin?

4 kommenttia:

  1. Jos vaihtoehdot ovat lääkäri tai kirjahyllyt, suosittelen ensimainittua, siltä saa semmoisia kivoja pieniä pyöreitä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei... ne veisivät varmasti paljon vähemmän tilaa. :D

      Poista
    2. Höpöhöpö, ne parantaisivat sinut tuosta kirjahyllynhävitysvimmastasi :)

      Poista
    3. Aikamoisen vahvoja nappeja saisivat antaa... :) No ehkä se hävitysvimma on hiukan jalostunut muutosvimmaksi eli korkeat hyllyt olisi kiva korvata matalilla. Ja vähän pienemmillä.

      Poista

Sana on vapaa.