maanantai 26. syyskuuta 2011

269/365 Hauskaa matkaa itelles

Ihmisten typeryys on laaja kuin rannaton meri, se tuli taas todistettua.

Don saattoi minut aamulla junaan ja juuri kun hän nosti laukkuani hyllylle, edessä olevalla paikalla istuva keski-ikäinen Pirkko kellisti penkkinsä lepoasentoon. Onneksi en vielä siinä vaiheessa istunut paikallani, tai viikonlopun vaivannut flunssa olisi ollut pienin harmini rikkinäisten polvilumpioiden rinnalla. En nimittäin hetkeäkään epäile, etteikö tätönen olisi penkkiään laskenut vaikka olisin jo paikoillani ollutkin.

Ikävä kyllä olen (liian?) kiltti ihminen enkä saanut suutani auki vaan nöyrästi luikersin omalle paikalleni (koska ikkunapaikastahan ei luovuta). Toki enhän voinut välttää sitä, että jalkani saattoivat hiukan tönäistä Mirkun penkin selkänojaa... Kokeilin kyllä käytävän puolella istumista, mutta ei sekään mukavaa ollut, niin lähelle Ritu tuli joka tapauksessa minun reviiriäni.

Sitkeästi Sirkka lötkötti koko matkan Oulusta Rovaniemelle lepoasennossa, vaikka varmasti huomasi olemassaoloni. Kivahan sitä on matkustaa kun vieraan ihmisen pää tulee käytännössä syliin.

Mutta oikeesti. Jos VR:n juna kerrankin toimii, niin miksi ne matkustajat ovat sitten totaalisia älykääpiöitä?

6 kommenttia:

  1. Ja tää sama homma lentokoneessa....aaargh:)

    VastaaPoista
  2. Okei, tuo on hyvä tietää jos tulee lentomatkoja eteen.

    VastaaPoista
  3. Lentokoneessa lisäksi vessajonoihmiset nojaavat niihin käytäväpaikkojen penkkeihin... Siinä on joskus ollut jonkun käsilaukku, maha tai jopa takamus suunnilleen naamassa kiinni. Lisäksi se selkänoja sitten tietysti lisäksi heiluu ja notkuu sen matkan ajan siinä sitten mukavasti... lisäksi, jos saa vielä jonkun selkänojaa potkivan kullannuudelin sinne taaksensa istumaan, niin johan alkaa matka mukavasti.... Aaaarrggghhh.

    VastaaPoista
  4. Edellä mainittu kullannuudeli on muutaman kerran sattunut taakse ja jos matka olisi ollut yhtään pidempi olisin saattanut ystävällisesti asiasta huomattaa. Tällä naamalla seurauksena saataisi kyllä olla että potkuilu loppuu, mutta huomion haku muuttuisi verbaaliseksi...

    VastaaPoista
  5. Anonyymi ja Frequent flyer, ehdin jo junamatkani aikana suunnitella, kuinka voisin mahdollisen oman jälkikasvuni joskus opettaa potkimaan edessä olevien penkkien selkänojia. Tosin VAIN siinä tapauksessa, että penkki on kallellaan taakse.

    Muissa tapauksissa suosittelen kyllä lapsukaisten (tai heidän vanhempiensa) ojentamista ystävällisin sanakääntein.

    VastaaPoista
  6. Joo, tymiä on ihmiset jos veeärrällä matkustavat. Oma Toyo on paras kulkine.

    VastaaPoista

Sana on vapaa.