tiistai 31. elokuuta 2010

Never say never

Niinhän siinä sitten kävi. Vuosi sitten "vannoin", että minähän en enää miehen perässä muuta. Ja tässä sitä ollaan. Oulussa.

Kiusaus telkeytyä makuuhuoneeseen on suuri. Sillä se on ainoa paikka, joka ei ole pullollaan purkamista odottavia pahvilaatikoita.

lauantai 28. elokuuta 2010

Yhdentoista vuoden jälkeen

Jäähyväiset kaupungintalolle.

Jäähyväiset Radiomäen vanhalle hautausmaalle.

Jäähyväiset Teerenpelille ja mustikkasiiderille.

Jäähyväiset Sibeliustalolle.

Jäähyväiset Vesijärvelle...

...ja Pikku-Vesijärvelle...

...ja satamalle.

Jäähyväiset radiomastoille.

Ja mäkitorneille.

perjantai 27. elokuuta 2010

Ennen ja jälkeen insinöörin


Otetaan sohva. Vaikkapa tuollainen kaunis punainen kahdenistuttava sohva. Todetaan, että se ei kenties mahdukaan muuttoautoon. Lisäksi muistetaan, että hissiin se ei ainakaan mahdu. Ja tämä toteamus tehdään kerrostalon viidennessä kerroksessa.

Annetaan sohva insinöörille. Pitkällisen kiroilun, hikoilun, akkuporakoneen pärinän ja vielä muutamien kirosanojen jälkeen sohva mahtuu hissiin. Enemmän kuin hyvin... Samalla käsite palasohva on saanut aivan uuden merkityksen.

Best of the best

Ei, minusta ei ole ollut ollenkaan haikeaa tajuta, että teen joitain asioita viimeistä kertaa tässä kaupungissa.

Eikä minusta ole tuntunut yhtään haikealta ajatus siitä, että tämä kaupunki jää taakse. Lopullisesti.

Mutta aavistuksen haikealta tuntuu istua viimeisiä kertoja luokassa ympärilläni ihmiset, jotka kahden vuoden ajan ovat täyttäneet viikonloppuni huutonaurulla, älämölöllä, kahjoilla ideoilla minibussimatkasta Bauhausiin ja ennen kaikkea mielettömällä luovuudella, lahjakkuudella, ammattitaidolla ja yhteenkuuluvuuden tunteella.

torstai 26. elokuuta 2010

Kauneimmat keskeneräiset käsityöni*

Yritän tässä uskotella itselleni, että olen edelleen myös käsityöbloggaaja... Homman tasosta kertonee sekin, että esittelen nyt valikoiman keskenjääneitä tuotoksia, jotka kaappeja tonkiessa tulivat vastaan.

Tässä meillä on vauvan pusero. Tai siis olisi, jos se olisi valmis. Takakappale sekä toinen etukappale ovat jääneet tämän rievun ainoiksi valmistuneiksi osiksi. En enää edes muista, mille pienokaiselle olen tätä ryhtynyt muinoin kutomaan...


Musta vasemman käden sormikas. Varressa on kaunis sydänkuvio, jonka löysin jostain kirjasta. Sormikas istuu kätöseeni kuin, öh, hanska, mutta mitäpä sitä kaksikätinen ihminen yhdellä käsineellä tekee. Ohjettahan en varmaankaan ole jaksanut ylös kirjoitella...


Yksi kappale oikean käden kämmekkäitä, pehmoisesta alpakkalangasta. Tämän olen myöskin ns. päästäni neulonut, joten kaikkien näiden vuosien jälkeen on aavistuksen vaikeaa ryhtyä toista tekemään. Ei toki mahdotonta, mutta (ainakin minulle) vaikeaa.


Kesäisen pastellinen toppi onnistui pääsemään liki valmiiksi asti. Ikävä kyllä. Jos nimittäin olisin vähän aikaisemmin vaivautunut sitä sovittamaan, olisin voinut todeta, että tuo riittää juuri ja juuri peittämään rintavarustukseni mutta ei todellakaan mahakumpuani. Toisenlaisella ruumiinrakenteella tuo toki olisi ihan riittävää, mutta ei minun tapauksessani.


Sokerina pohjalla, ex-avopuolisolle aloitettu villapaita. Tätä ei tarvinne yhdellekään taikauskoiselle neulojalle selittää sen enempää... Langat tietenkin maksoivat aikanaan liki sata euroa, joten ehkäpä jonain päivänä kilkuttelen niistä itselleni jotain kivaa.


*Otsikosta kiitos Viiulle.

Jännitystä ja epätoivoa

Don kysyi eilen, että mikä minua tässä muuttoepisodissa eniten jännittää. En oikein osannut vastata ja hän tuumasi jännittävänsä eniten sitä, miten kaikki tavarat saa mahtumaan autoon. Myöhemmin illalla sitten pohdiskelin jännittäväni sitä, että mitä tästä kaikesta oikein tulee, kun olemme vihdoin yhdessä 24/7. Kuinka kauan menee, ennen kuin herra alkaa kaivata rauhallista eloaan poikamiesboksissa?

Mutta.

Nyt kun olen eilisen iltaa ja tämän aamupäivän vatsatautipotilaana yrittänyt käydä läpi viimeisiä tavaroita ja pakata niitä edes jotenkin järkevästi, on pakko myöntää, että Donin pohdinnoissa on järkeä.

Tällä hetkellä nurkassa seisoo noin viisitoista vaippalaatikollista kaikkea tarpeellista, sekä valikoima erinäisiä kasseja ja pusseja.

Tuleeko tästä ikinä mitään?

tiistai 24. elokuuta 2010

Odottavan aika on pitkä

Muuton H-hetki lähestyy uhkaavasti, mutta tuntuu, että kaikki on vielä ihan levällään. Tavaroita on pakkaamatta, asunto on siivoamatta, on selvittämättä, minne jätän avaimet. Niin, ja sitten vielä se määränpää. Sekin on edelleen hiukan avoin... Odottelen Tampereelta tietoa työpaikasta, joka ratkaisee, suuntaako pieni punainen Ford Transitimme sunnuntaina sinne. Jos en sitäkään työtä saa, on kohteena Oulu.

Pysyäkseni jotenkin järjissäni, olen kohdistanut ajatukseni pohjoiseen. Mielessäni olen sisustanut Donin asuntoa uudelleen. Valinnut maaleja makuuhuoneen ja olohuoneen seiniin. Uusimpana visiona ryhdyin päässäni maalaaman yhtä keittiön seinää liitutaulumaalilla. Lopputulos olisi hieno, uskokaa pois, mutta luulen, että tässä kohtaa asunnon omistaja saattaa ryhtyä hillitsemään luovuuttani.

Mutta kunpa vain Tampereelta kuuluisi ensin jotain...

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Napakymppi

Eilen lauantaina olimme Donin kanssa juhlimassa hänen veljensä avioon astumista Pirkanmaan perukoilla. Oikein hyvät häät, sulhanen oli komea ja morsian kaunis, kuinkas muutenkaan.

Henkilökohtaisella tasolla parasta tietenkin oli se, että vihdoin ja viimein onnistuin sieppaamaan morsiuskimpun. Seitsemäs kerta toden sanoo... Ja ettei mitään olisi jäänyt epäilyksen varaan, nappasi Don sukkanauhan.

Huono puoli oli tosin se, että ne kolme kymmenen korvilla olevaa pojanviikaria lienivät sen jälkeen ainoat, jotka eivät kysyneet, koska me menemme naimisiin...

perjantai 20. elokuuta 2010

Raikasta ja modernia

Minä olen yhdyssanapoliisi. Äidinkielemme oikeinkirjoituksen vankkumaton kannattaja, joskin myönnän, etten itsekään ihan täydellisesti aina osaa kirjoittaa. Mutta ne yhdyssanat ainakin. Töissäkin lisäilen seinillä oleviin tiedotteisiin puuttuvia välimerkkejä...

Tästä syystä järkytyin sydänjuuriani myöten, kun näin oheisen kirjan kirjakaupan alehyllyssä. Järkytyin niin kovasti, että lähetin aiheesta palautetta kustantamoon. Ja mikä oli vastaus?

Vastaus oli tämä:
"Olen pahoillani, että Opiskelijan keittokirjan kannessa tehty ratkaisu on tuottanut mielipahaa. Kyse on tosiaankin tietoisesta ratkaisusta, joka ei ole kovinkaan harvinainen nykyisessä kansisuunnittelussa. Kaltaisineen kansi on herättänyt kahdensuuntaisia reaktioita -- jotkut ovat pitäneet sitä raikkaana ja modernina, toiset levottomana ja häiritsevänä. Pyrimme ottamaan lukijoiden mielipiteet huomioon kirjojemme yksityiskohtien suunnittelussa, mutta näkemyksiä on monenlaisia, eivätkä kaikki niistä voi toteutua kaikissa kirjahankkeissa."
Veti aika sanattomaksi.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Krooh pyyh

Kun joutuu ihan yllättäen kuuden viikon jälkeen nukkumaan yksin, on aika näppärää, että sattui taannoisena iltana nauhoittamaan kännykällä mussukkansa kuorsausta. Silloin voi laittaa puhelimen toiselle tyynylle soittamaan äänitettä toistona ja melkein uskoa, ettei nukukaan yksin.

Mokkaa sullon ainakin, se on käynyt selväksi

Voi mikä autuuden tila on laskeutunut kaupunkimme ylle! Juhla Mokka on vihdoinkin tarjouksessa! Tätä olemme odottaneet koko kesän!

Valitettavasti en vain oikein osaa eläytyä asiakkaiden riemuun, itsehän kahvia juon niin harvakseltaan, etten sitä tarjouksesta edes vaivaudu ostamaan. Toinen tuote, jonka kohdalla eläytyminen on aavistuksen vaikeaa, on tupakka. Voi nyyh, kun se tupakkimasiiina on vähän hidas. Voi kyynel, kun kaikkien biljoonien myynnissä olevien tupakkamerkkien sijaan haluaisitkin juuri niitä Fidel Castron synnyinmökin naapurimailta peräisin olevia pikkusikareja, joita meillä ei satu olemaan. Mutta joita kilpailijallamme on aina hyllyssä.

Mutta ei se mitään. Työpäiviä on jäljellä enää seitsemän. Aivan naurettavan vähän siis.

maanantai 9. elokuuta 2010

Myrsky repii puita, taivas salamoi

Loistavana ajoituksena voitaneen pitää sitä, että juurikin eilen sain vihdoin hankittua kamerajalustan sekä löysin kaukolaukaisimen, jota en tiennyt edes omistavani... Sijaintini ei vain ollut paras mahdollinen salamoiden kuvaamiseen, sillä myrsky kiersi enimmäkseen toiselta puolelta taloa. Mahtava valoshow kuitenkin!

tiistai 3. elokuuta 2010

Paperihamsterin tunnustukset

Myönnän, olen hamsteri.

Hamsteroin vaatteita, hamsteroin lankaa. Haalin keittiön kaappeihin pahan päivän varalle kaikenlaista ryyniä ja jyvää, pakastimeen tarjousnakkeja. Kerään kirjoja. Mutta jostain syystä kaikkein hankalimmalta tuntuu se, että hamstraan myös paperia.

Kyllä. Paperia*.

Kaikenlaista paperia. Muistikirjoja, post it -lappuja, maalauslehtiöitä, vihkoja ja sen sellaisia. Lisäksi olen myös säästänyt yläasteajoilta lähtien paperilappusia, joissa on (nykyään) hyvin mystisiä merkintöjä ja kirjeenvaihtoja kavereiden kesken. Kaikenlaisia höpsöjä inside-juttuja, jotka 14-vuotiaana olivat kauhean hauskoja, mutta jotka eivät todellakaan enää avaudu. Siitä huolimatta en raaski heittää niitä pois. Mikä näin muuton kynnyksellä saattaa olla melkoisen ikävä juttu...

---
* Toivottavasti voin syyttää tästä piirteestä edes jotenkin isääni, joka oli paperitehtaalla töissä 49 vuotta. Ja äitiäni, joka oli siellä myös. Samoin kuin ukkini ja tätini. Ja hups, olinhan minä itsekin kolme kesää teininä...

maanantai 2. elokuuta 2010

Palat levällään

Nyt on irtisanottu vuokrasopimus, laitettu sohva ja nojatuolit myyntiin, aikaistettu "kesätyön" loppumista sekä katkaistu sähköt. Muuttolaatikoita on haalittu jo jonkin verran, mutta pakkaaminen on vielä aloittamatta. Ihan siitä syystä, että täällä ei ole tilaa täysille laatikoille...

Enkä siis edelleenkään tiedä, minne olen muuttamassa.

Ehkä Tampereelle, todennäköisimmillään Ouluun. Mutta toistaiseksi on vielä hyvin monta palaa levällään tässä palapelissä ja jotenkin tilanne tuntuu absurdilta. Muutto ei ole vielä oikein konkretisoitunut minun mielessäni, mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa.