Olimme eilen tulossa aamupäivän eväsretkeltämme Isokankaanjärven laavulta kun siskoni laittoi viestin, jossa kysyi olisimmeko ilman koronaa retkeilleen näin paljon.
Samaa olin ehtinyt pohtia jo aiemmin ja vähän luulen, että ehkä emme ihan joka viikonloppu olisi retkellä jaksaneet käydä, jos arki rullaisi samaa tahtia kuin ennen poikkeustilaa. Nyt kuitenkin tuntuu, että viikonloppuisin on pakko päästä jonnekin kun arkena ei tule käytyä juuri lähintä leikkipuistoa kauempana. Viikonloppuisin myös jaksaa käydä paikoissa kun muuten kököttää niin paljon neljän seinän sisällä. Aiemmin viikonloput olivat kotilöhöilyä varten, nyt sekin asia on heittänyt häränpyllyä. Joten kyllä, korona-arki on saanut meidän perheemme retkeilemään enemmän.
Tuo eilinen kohteemme, Isokankaanjärven laavu, oli ihan vieras kohde. Arvoin sen Oulun kaupungin
karttapalvelusta, joka muuten on ihan näppärä paikka etsiä luontopolkuja ja nuotiopaikkoja, joten etukäteen ei ollut mitään käsitystä mihin olimme menossa. Kartan mukaan laavulle olisi päässyt autolla, mutta viimeinen tieosuus oli niin urainen, että jätimme auton isomman tien laitaan ja kävelimme loppumatkan. Onneksi pulkka oli unohtunut takakonttiin, siinä saatiin vietyä Pöö vähän sujuvammin. Hänhän kyllä kävelee hyvinkin reippaasti, mutta aivan satunnaisiin suuntiin.
Laavu näytti kartalla, ja tuntui paikan päällä, olevan aivan keskellä pöpelikköä. Mutta hirmuinen liikenne sen ympäristössä kävi. Kokeilunhaluisempia autoilijoita oli varmaan toista kymmentä ja laavun ohi kulkevalla hiekkatiellä riitti liikennettä. Oli koiranulkoiluttajaa, retkeilijää ja lenkkeilijää. Turvavälit kyllä tuntuivat olevan kunnossa, sillä laavulle tuli vanhempi pariskunta vasta siinä vaiheessa kun me olimme pakkaamassa tavaroita ja tekemässä lähtöä. Kaikki muut olivat ohikulkijoita.
Pikkuväki tuntuu tykkäävän näistä retkistä. Molemmat painelivat metsässä risuja kannellen ja muurahaispesiä ihmetellen. Ja onhan se kivaa aikuisillekin, vähän vaihtelua pölyisiin kävelyteihin. Katsotaan missä kaikkialla tässä vielä ehdimme retkeillä ennen toukokuun Suurta Retkeä, eli muuttoamme Tampereelle. Onneksi siihen on jokunen viikonloppu aikaa, joten ehkä ehdimme kiertää vielä muutaman retkikohteen Oulun seudulla.
Onko poikkeustila vaikuttanut sinun ulkoilutottumuksiisi?
Mekin olemme retkeilleet paljon enemmän nyt koronan aikaan, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Tai olemme me ennenkin käyneet miehen mukana suunnistusretkillä, mutta nyt siitä on tullut säännöllinen tapa.
VastaaPoistaHienoa, että teilläkin on retkeily lisääntynyt! Onhan siinä oma vaivansa pikkuväen kanssa, mutta kivaa se useimmiten silti on.
Poista