"Tulis valkonen Massikka!"

Itu on kaksi vuotta ja neljä kuukautta vanha.

Hän rakastaa muovailuvahaa, pupusaksilla leikkaamista ja likaisenharmaaksi muuttunutta pehmolammastaan, jota ei voi pestä, koska siinä on soittomekanismi.

Idun lempiruokaa on avokadopasta, mutta maitoa hän ei juo, koska ei saa enää nokkamukista lämmitettyä vauvamaitoa. Itu tykkää myös paprikasta, porkkanasta, juustosta ja sinapista, vaikka se onkin vahvaa.

Itu ei erityisemmin välitä mäenlaskusta mutta liukumäkitorneista hän pitää, sillä niistä voi myydä jäätölöä. Kiikkaaminen on kivaa mutta se kiukuttaa, kun lumikasoihin kiipeäminen ei aina oikein onnistu.

Itu tykkää traktoreista, etenkin isosta punaisesta Massey Fergusonista, joka meillä päin liikkuu. "Tulis keltanen. Tulis valkonen Massikka!" saattaa Itu toivoa. Myös junat ovat lähellä Idun sydäntä. Joulukuista junamatkaa muistellaan usein ja hartaasti.

Itu on kova höpöttämään. Ja kovaääninen. Välillä on kiva kirkua ja raakkua. Lintuja pitää ulkona aina komentaa, mutta eiväthän ne tottele.

Tabletti on kovasti rakas ja sieltä katsotaan aina Joraavat juurikkaat. Tabletin kanssa tulee usein myös kiukku, sillä välillä Itu nappaa sen ilman lupaa ja sitten se otetaan häneltä pois. Kiukku tulee usein monesta muustakin asiasta ja silloin pitää saada olla hetki rauhassa. Ehkä vähän juosta toiseen huoneeseen.

Iltaisin Itu ilmoittaa puoli yhdeksän maissa, että omaan tänkyyn. Sitten mennään nukkumaan.

Sellainen on Itu, kaksi vuotta ja neljä kuukautta.