Omin sormin suuta kohti

Olen huomannut, että tuommoinen semilämmin halloumisalaatti on aika kätevä ateria, kun pöytäseurana on seitsenkuinen omin käsin syömään opetteleva ihminen. Ehtii hyvin poimia takaisin nuoren ruokailijan lautaselle kurkkuja, avokadoja ja hunjameloneita, noita liukkaita penteleitä, eikä haittaa vaikka oma ruoka vähän jäähtyy.

Kuukauden verran olen jo suunnitellut suurta vauvanruoka-aiheista postausta, mutta se ei ole vielä suostunut tulemaan ulos. Siinä ajassa Itu on tosiaankin ehtinyt aloittaa tutustumisen ruoka-aineisiin ihan omin käsin. Sormiruokailu on vielä hyvin satunnaista ja rajoittunut aika pitkälle kurkun (kiivaaseen) järsimiseen kahdella alahampaalla. Olen päättänyt luottaa siihen, että lapsi ei tukehdu palasiin, niin tehokkaasti ja nyrpistäen hän kaikki yhtään isommat kokkareet sylkee ruokalapulle. Syöttötuolille. Tai lattialle.

Lisäksi olen päättänyt, että Itu on hyvin onnekas lapsi, koska hänellä on niin laiska äiti, ettei se jaksa esimerkiksi nokkamukia ihmeemmin putsailla satunnaisten lattiakosketusten jälkeen. Isin hiukset, partakarvat ja muut vastaavat nypitään kyllä pois, mutta sitten voi harjoittelu jatkua. Samalla toivottavasti puolustuskyky pöpöjä vastaan kasvaa.