Askartelin työpöydän ääressä omenoita, kun havaitsin silmäkulmasta liikettä. Pieni vihervarpunen (?) oli saapunut nokkimaan vastakylvettyjä heinänsiemeniä tai jotain muuta, mitä pienet vihervarpuset nyt sattuvatkaan syömään. Tyyppi ei hätkähtänyt edes sitä, että nousin kameraa hakemaan. Kukkapenkin ehdin kastella aamupäivällä, ennen kuin vesisade alkoi. Ystäväni Versaali soitti ja maalaili mieleeni kuvaa kuulaan lämpimästä kevätillasta, jossa hän itse istuskeli. Seitsemän asteen lämpötilassa usko siihen oli koetuksella, mutta ehkä täältäkin vielä pilvet väistyvät. Sekä konkreettiset että kuvainnolliset.
Kommentit
Lähetä kommentti
Sana on vapaa.