torstai 12. kesäkuuta 2014

Unissamönkijän yöt

Huomaan vältteleväni erästä keskustelun aihetta toisten vanhempien kanssa. Tosin sitä on hyvin vaikea vältellä, koska yleensä siitä puhutaan aika usein. Etenkin jos tapaa jonkun lapsellisen ihmisen ensimmäistä kertaa, asia nousee helposti esille.

"Mitenkäs se teidän vauva nukkuu?"

Kysymys vaikuttaa olevan aika vakiokamaa. Ja jos kysyjällä itsellään on vauvaiän ylittäneitä lapsia tuntuu, että äänensävy on hiukan vahingoniloinen.

Siinä tilanteessa minusta tuntuu aina vähän nololta vastata, että vauva nukkuu. Se nukkuu hyvin. Se viedään illalla omaan petiin omaan huoneeseen ja noudetaan sieltä aamulla, parhaimmillaan kaksitoista tuntia myöhemmin. Joskus isi käy yöllä laittamassa tutin suuhun tai kääntämässä unissamönkijän oikein päin. Esimerkiksi viime yönä ei tarvinnut tehdä sitäkään, sillä pinnasängystä ei kuulunut pihaustakaan. Minä ja Don nukuimme yhdeksän tuntia putkeen, Itu kaksitoista.

En toki ole tuudittautunut siihen, että tällainen nukkuminen jatkuu kunnes Itu muuttaa pois kotoa. Sehän voi muuttua jo ensi yönä. Mutta tällainen tilanne on ollut jo pitkään. Viimeinen yösyöttö jäi pois toukokuun alussa ja sitä ennenkin Itu oli rauhaisa yönukkuja.

Suurin "ongelma" on koko ajan ollut se, että minusta tuntuu nololta iloita Idun hyväunisuudesta.

8 kommenttia:

  1. Toi on muuten jännä et ihan kaikko jopa nekin kellä ei ole lapsia niin kysyy että miten yöt menee. Meillä nukuttu kaksi yötä illasta aamuun. Pitäkää peukkuja että jatkuu :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Universaali huolenaihe siis. :)
      Mutta pidetään peukkuja. Toivottavasti nukkumatti hoitaa hommansa jatkossakin yhtä hyvin!

      Poista
  2. Ah, ihana Itu! Onnenpekat! Ei tarvii nolostella, ihmiset on erilaisia, myös vauvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten yllättävän vaikea sisäistää, että vauvat on erilaisia. Mutta niinpä ne on. Sen tässä ainakin on ehtinyt nähdä. :)

      Poista
  3. Mie kysyn aina pikkulapsiperheiltä, että ootteko saaneet nukuttua. :D Uni on nimittäin tärkeää, koostui se sitten yhdeksän tunnin pötköunista tai päivällä otetuista torkuista - ei sitä muuten äidit eikä isät jaksa.

    Kaikesta sitä muuten voikin äitiydessä tuntea noloutta: imetyksestä, hyväunisesta lapsesta, terveestä lapsesta vailla allergioita, lapsesta, joka syö hyvin tai joka käyttäytyy rauhallisesti julkisilla paikoilla... Tämän voivat oikeasti osata vain äiti-ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, taidan kyllä itsekin kysyä siitä nukkumisesta... (tähän semmoinen nolostunut hymiö)

      Nuo oudot noloudenaiheet kyllä pitää paikkansa. Vaikka just päätin erästä kirjaa luettuani, että olen täydellinen äiti, niin silti tulee nolouksia ja epävarmuuksia. Vissiin kuuluu taudinkuvaan. :D

      Poista
    2. Miekin päätän samaa aina välillä, ja sitten itken seuraavana päivänä, että lapsestani kasvaa onneton ja traumatisoitunut... Ei ole helppoa ei!

      Poista
  4. Ei nuo ongelmat taida äitiyteen liittyä, vaan naiseuteen :) Kaikesta tehdään ongelma - jopa siitä kun niitä ei ole! Comprendo mi amigas?

    VastaaPoista

Sana on vapaa.