torstai 29. syyskuuta 2011

Valokuvatorstai - 218. haaste

Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
     katse.

Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)
---
Porvoo vuoden 2008 toiseksi viimeisenä päivänä.
Muiden tulkintoja Pertti Niemisen runosta Valokuvatorstaissa.

tiistai 27. syyskuuta 2011

270/365 Sateenkaaren tällä puolen


Sääprofeettani Don katsoi eilen kristallipallostaan, että täällä sataa tänään koko päivän. Taisi olla pallo pölyssä, sillä aamun jälkeen on ollut melkolailla sateetonta ja aurinkokin pilkisti välillä. Minun piti viettää koko päivä vällyjen välissä sisällä flunssaa parantelemassa, mutta olosuhteiden pakosta jouduin kuitenkin raahautumaan yliopistolle. Matkalla varasin hammaslääkäriaikoja YTHS:ltä ja nyt minua odottaa lokakuussa iloinen kolmen päivän peräkkäinen hammaslääkäriputki. Oi onnea. Kotimatkalla neljä tuntia myöhemmin näin kokonaisen sateenkaaren. Se vain oli niin lähellä, ettei millään mahtunut kokonaan kuvaan. Kieltäydyn uskomasta, että aarre on piilotettu joko opiskelijakylään tai Rantavitikan perskouluun.

maanantai 26. syyskuuta 2011

269/365 Hauskaa matkaa itelles

Ihmisten typeryys on laaja kuin rannaton meri, se tuli taas todistettua.

Don saattoi minut aamulla junaan ja juuri kun hän nosti laukkuani hyllylle, edessä olevalla paikalla istuva keski-ikäinen Pirkko kellisti penkkinsä lepoasentoon. Onneksi en vielä siinä vaiheessa istunut paikallani, tai viikonlopun vaivannut flunssa olisi ollut pienin harmini rikkinäisten polvilumpioiden rinnalla. En nimittäin hetkeäkään epäile, etteikö tätönen olisi penkkiään laskenut vaikka olisin jo paikoillani ollutkin.

Ikävä kyllä olen (liian?) kiltti ihminen enkä saanut suutani auki vaan nöyrästi luikersin omalle paikalleni (koska ikkunapaikastahan ei luovuta). Toki enhän voinut välttää sitä, että jalkani saattoivat hiukan tönäistä Mirkun penkin selkänojaa... Kokeilin kyllä käytävän puolella istumista, mutta ei sekään mukavaa ollut, niin lähelle Ritu tuli joka tapauksessa minun reviiriäni.

Sitkeästi Sirkka lötkötti koko matkan Oulusta Rovaniemelle lepoasennossa, vaikka varmasti huomasi olemassaoloni. Kivahan sitä on matkustaa kun vieraan ihmisen pää tulee käytännössä syliin.

Mutta oikeesti. Jos VR:n juna kerrankin toimii, niin miksi ne matkustajat ovat sitten totaalisia älykääpiöitä?

maanantai 19. syyskuuta 2011

262/365 Nämä kadut kaupungin




Tämä on jotenkin kummallinen kaupunki. Oudon tyhjä, ainakin hetkittäin. Kävelen keskustasta kotiin kun kello on vasta ylittänyt puoli viiden. Pari korttelia pääkadusta etelään on hiljaista kuin pyhäaamuna. Kivijalat ovat täynnä liikkeitä, mutta niiden ovet eivät käy. Kaikki on jo kiinni tai ainakin sulkeutumassa. Tähän on vaikea tottua, vaikka en miljoonakaupungeissa ole aiemminkaan asunut. Tämä on outoa, ja samalla jotenkin tuttua. Tällaista kaupungin hiljaisuus oli lapsuudessani.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Mustavalkomaanantai - Muisto

Kesäkuu vuonna 2009. Lahden satama. Kotiteollisuus esiintyy puolen yön aikaan ja kiitos erään ystäväni, olen uskaltautunut paikalle yksin, ensimmäiselle keikalleni koskaan. Tihkuttaa vettä ja kotimatkalla polkupyörällä kastun läpimäräksi. Siitä huolimatta oloni on euforinen. Keikan takia ja sen vuoksi, että menin sinne. Teon suuruuden ymmärtääkseen olisi tiedettävä millaista elämäni oli aiemmat yhdeksän vuotta.

Seuraavana päivänä (tai teknisesti ottaen myöhemmin samana päivänä) minulla oli ensimmäiset treffit Donin kanssa.

Lisää muistoja täällä.

261/365 Syksyisen meren rannalla

 




Vanhan sahan alue olikin hiukan muuttunut siitä, kun siellä viimeksi kävin. Vuosi sitten se oli unohdettu ryteikkö. Nyt paikan olivat valloittaneet maansiirtokoneet ja sorakasat. Poissiirretyn maan tilalle oli sateesta syntynyt uusi litteä järvi. Hieno paikkahan se on taloille, joita rannalle varmaankin nousee. Kyllä minäkin mieluusti katselisin utuisena siintävää merta ja punaisina rusottavia lehtiä olohuoneen ikkunasta.

lauantai 17. syyskuuta 2011

260/365 Kerttu Kiinanruusu

Kiinanruusumme Kerttu on kotoisin Lahden Plantagenista ja ikää hänellä on reilu vuosi. Pohjolan talvessa Kertulta kuoli yksi oksa ja olin hiukan huolissani. Kesällä Kerttu vietti pitkän aikaa takapihalla auringonpaisteessa, sateessa ja hämähäkkien seitintekopuuna. Elättelin toiveita, että Kerttu olisi innostunut siellä kukkimaan, mutta ei. Kun alkoi tulla viileämpää, pääsi Kerttu takaisin keittiön pöydälle. Jossain vaiheessa huomasin Kertun tehneen nuppuja. Sitten niitä olikin jo yhdeksän. Nyt Kerttu on muutaman viikon aikana tuottanut kolme kukkaa. Kun yksi tipahtaa pois, avautuu toinen ja nuppujakin ilmestyy lisää. Nyt niitä on vielä seitsemän.

torstai 15. syyskuuta 2011

Elämän pieniä tappioita

Aateltiin käydä kaupassa töiden jälkeen. Piti vaan ensin hakea kotoa tyhjät pullot ja vähän laatia ostoslistaa, ruokaohjeitakin tarkistella netistä. Siinähän minä sitten pudotin Edwardin (läppärin) jalkani päälle. Jalka toipuu, mutta yhden usb-portin elontaival päättyi.

Kun olin tuosta tragediasta toipunut, lähdettiin sinne kauppaan. Meillä oli yksi kymmenen euron alennuskuponki tiettyyn puotiin, sen sai käytettyä kun ostoksia oli yhteensä yli viidellä kympillä. Kuponki plus tyhjät viinipullot rajasivat kauppavaihtoehdot niin, että köröttelimme viidentoista kilometrin päähän ostoksille.

Noin tunnin kaupassa harhailun jälkeen olimme kassalla. Mutta missä oli kahdeksan euron pullokuitti? Ei ainakaan Donilla, joka viimeiset pullot automaattiin palautti. Alennuskuponki kyllä tuli käytettyä, että olihan se taas aika kannattava reissu...

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

254/365 Siilin sunnuntai



Kävimme kävelyllä Oulujoen rannalla. Pikkuinen siili paistatteli päivää jonkun pihassa, etsi kai sopivaa lehtikasaa mutta eihän niitä vielä ole. Puissa on kuitenkin jo jotain vikaa eivätkä lehdet meinaa pysyä oksissa kiinni. Vuoden kulun voisi minusta pysäyttää tähän ja siirtyä suoraan kevääseen.

torstai 8. syyskuuta 2011

Nappisuoritus

Tämä oli taas niitä päiviä.

Kun bussissa kaivaa käsilaukusta nenäliinaa ja ryhtyessään niistämään toteaa, että kädessä onkin terveysside.

Kun tulee kotiin kolmen toisessa kaupungissa vietetyn yön jälkeen ja huomaa, että herätyskello on unohtunut soimaan.

Vaikutteita Pariisista

Aamupäivän luennolla ranskalainen julistetaiteilija Michel Bouvet kertoi työstään ja esitteli aikaansaannoksiaan. Minä (pakko myöntää oma tyhmyyteni) en ollut herrasta aiemmin kuullutkaan ja menin paikalle lähinnä päästäkseni kuuntelemaan englantia.

En tiedä oliko se lempeä ensijulisteella (siis töitä kohtaan, ei sinänsä että Michelissäkään olisi mitään vikaa ollut), mutta aika pian kuitenkin. Ihan kaikki työt eivät auenneet, mutta jotkut näytelmäjulisteet sekä "vihannessarja" Arlesin kansainvälisille valokuvafestivaaleille olivat mielettömiä.

Lohduttavinta oli kun taiteilija itse totesi, että "en minä oikeastaan osaa piirtää kovin hyvin".

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

250/365 Nupit kaakkoon

Tänään tein ensimmäisen retken joen toiselle puolelle. Mennessä osasin ihan itse jäädä oikealla bussipysäkillä pois, ja palatessa totesin, ettei neljä kilometriä nyt niin kovin pitkä kävelymatka olekaan. Etenkään alamäkeen.

Jos pääsee audionomin vastaanotolle kaksikymmentä minuuttia etuajassa, ei voi oikein muuta sanoa, kuin että palvelu pelaa. Kerrankin.

(Samaa kun ei voi sanoa eräästä nimeltämainitsemattomasta keskussairaalasta Päijät-Hämeessä, joka hukkasi potilastietoni noin neljännesvuosisadan ajalta.)

Nyt pelaavat taas nuo vempeleetkin. Joista en ole koskaan aikaisemmin ottanutkaan valokuvia.
 
Noh, eihän niiden kanssa ole vielä eletty kuin kaksikymmentäseitsemän vuotta.

tiistai 6. syyskuuta 2011

249/365 Sanon viimeisen sanan ja se on...

Pilvet nielaisivat auringon Kemijoen yllä, kun pyöräilin kotiin taas yhdestä projektista, johon onnistuin itseni sotkemaan. En muistanut teipata suutani ja unohdin kuinka ei sanotaan. Öisin palelen ja päivisin hikoan, sillä tänäänkin lämmintä oli 19 astetta. Orientaatioviikko päättyi ja huominen on yhtä kysymysmerkkiä. Kandeilla on ylioppilaskunnan kalenterit täynnä merkintöjä, minulla pelkkää tyhjää. Odotan viestiä amanuenssilta. Nyt alkaa vihdoin sataa.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Mustavalkomaanantai - Omakuva

Kun ottaa huomioon miten paljon valokuvia olen itsestäni ottanut viimeisinä vuosina, on suorastaan naurettavaa, miten vaikeaa tähän Mustavalkomaanantain aiheeseen oli kuvaa löytää...

Tämä on kuitenkin otettu kaksi vuotta sitten keväällä, jolloin edessä oli mitä loistavin tulevaisuus.

G-voimia

Luulin, että minussa on joku vika. Pahemmanlaatuinen auktoriteettiongelma tai kunnioituksen puutetta vähintäänkin. Mutta ehkä vain olenkin immuuni mainonnalle ja (huonolle) brändäykselle (inhokkisana nro. 17).

Tämän paljasti minulle Ylioppilaslehti.

Kolmantena yliopisto-opintojen orientaatiopäivänä, viime perjantaina, ilmoittauduin graduseminaariin. Avointa yliopistoa lukuunottamatta en ole vielä sekuntiakaan istunut luennolla, joten kyllähän se hetken aikaa huimasi. Että graduseminaari. Nyt jo.

Mutta sitten tulin järkiini. Gradu, yksi kappale. Selvä. Tehdään sitten semmoinen. Eihän se nyt mitään ydinfysiikkaa voi olla.

Etenkään täällä taiteiden tiedekunnassa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

247/365 Oulun Päivät


Tästä ei syysilma paljoa parane! Aurinkoa pilvettömältä taivaalta ja lämmintäkin viisitoista astetta.

Turkansaaren ulkomuseoon pääsi Oulun Päivien kunniaksi ilmaiseksi, joten kävimme Donin kanssa siellä vaeltelemassa. Lampaat olivat meistä kovasti kiinnostuneita (vaikka kuvissa näyttivätkin kauhean vihamielisiltä) ja vanhat rakennukset olivat viehättäviä kuten aina.

Oulun Mobilistit ry järjesti Oulun Päivien perinteisen Automobiilikulkueen Edenistä Automuseolle. Museoon emme jaksaneet mennä, mutta kulkuetta pällistelimme tien varressa.

Siinä bussipysäkille seisoessa taisimme joutua myös Google Mapsin kuvausauton ikuistamiksi.





Päivän kuntoiluosion suoritimme kiipeämällä Puolivälinkankaan vesitorniin. Portaita oli kavuttavana laskelmieni mukaan 309.

Näköalat tornista olivat aika hulppeat ja huipulla havainnollistui hyvin se, että metsää täällä ainakin riittää. Näköalat olivat nimittäin "hiukan" vähemmän urbaaneja kuin reilu vuosi sitten Helsinki-päivänä Erottajan vanhan paloaseman tornista...

Huomenna palataan taas ruotuun ja hajaannutaan maailmalle. Don naapurimaahan ja minä Rovaniemelle. Katsotaan kummalle tulee pahempi jet lag.