sunnuntai 31. elokuuta 2014

6,1 km joenrantaa








Tänään oli sellainen ilma, että oli pakko mennä ulos.
Ensin keinumaan Ainolanpuistoon, sitten kävelylle joen vartta pitkin.
Nuorin nukkui rattaissaan, tyytyväisenä epähuomiossa puetuista liian monista housuista huolimatta.

Kuuden kilometrin jälkeen maistui pulla.

lauantai 30. elokuuta 2014

Ensimmäiset häät








Jos ihminen on tiennyt tulevista häistä liki vuoden, toki hän ryhtyy askartelemaan onnittelukorttia kaksi tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Aika kuitenkin riitti ja kortti valmistui.
Muutenkin oli onnistunut päivä.

Aamuiset pilvet kaikkosivat taivaanrantaan ja ilma oli liki helteinen kun hääpari tahtoi toisensa juhlapaikan nurmikolla, käkkärämännyn juurella. Itu oli terhakka ja tyylikäs sedän ja tädin ulkomailta tuomassa kukkamekossa. Donin kalvosinnapit olivat väärin päin, mutta sitä ei kukaan huomannut. Ruoka oli niin hyvää, että väkisinkin joutui itsensä ähkyyn syömään ja ehkä vähän viiniäkin juomaan.
Häävalssi oli hääparia varten sävelletty.

Ainoa miinus näissä juhlissa oli se, että ne loppuivat niin pian kun nuori juhlija piti toimittaa kotiin peiton alle. Mutta hienosti hän selviytyi, ensimmäisistä häistään.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Viirejä ja välikausia




Tämä talo on ilmeisesti valettu teräsbetonista paikoilleen, sillä useimpiin seiniin on käytännössä mahdoton saada minkäänlaista reikää. Näin on myös Idun huoneen ainoan vapaan seinän laita, joten sinne on turha haaveilla minkäänlaista taulukollaasia ripustavansa. Samalla seinällä on myös varsin repaleinen tapetti, koska aiemmat vuokralaiset lienevät siihen sinitarralla tahi teipillä juttuja ripustaneen.

Keksin kuitenkin (aikani mm. Pinterestissä lorvailtuani) ommella tylsyyttä piristämään iloisen viirinauhan, jonka tekemisessä meni vain hetkonen. Ainakin sen jälkeen, kun sain kipattua nuoren askarteluapulaisen Donin vaivoiksi kankaanpaloja syömästä.

Taannoisella tyttöjen shoppailuretkellä tarttui alennusrekistä mukaan Idulle välikausihaalari, jota tekisi mieleni kurapuvuksi kutsuman, mutta vissiin se ei ole ihan sama asia. Piti myyjältä kyllä tarkistaa, että onko tämä nyt semmoinen välikausihaalari. En vaan sitä muistanut kysyä, että koska se välikausi alkaa.

maanantai 25. elokuuta 2014

Pilviä ja vettä





Lauantai-iltana saimme harvinaisen vauvavapaan hetken. Kun emme muutakaan keksineet, lähdimme ajelulle ja löysimme lähistöltä pienen sataman.

Toisella puolella aurinko oli laskemassa, toisella puolen lähestyi tummien pilvien joukko-osasto.

Siinä välissä oli hyvä olla kameran kanssa.

torstai 14. elokuuta 2014

Pesäero lusikasta


Itu on aina ollut varsin hyvin syövä vauva. Ensikosketus ruokaan (en puhu kiinteistä koska se kuulostaa ennemminkin kakalta kuin joltain syötävältä. Ruoka on ruokaa ja maito on juomaa, ravintoa molemmat.) tapahtui kolmekuisena, mikä kuulostaa varhaiselta ja ehkä sitä olikin, mutta tavoitteena oli kaiketi yrittää vähentää Idun massiivista puklailua. Siinä ruoan maistelu ei auttanut ja pari ensimmäistä kuukautta oli aika turhauttavaa teelusikallisten kanssa läträilyä, mistä tosin omasta mielestäni suoriuduin hämmästyttävän pitkäpinnaisesti. Soseiden valmistuksessa oli valtaisa uutuudenviehätys ja pakastin oli täynnä vihannessoseita pitkälle tulevaisuuteen.

Viiden, kuuden kuukauden kohdalla syöminen alkoi lopulta muistuttaa syömistä ja puklailu väheni mikroskooppisesti. Siinä vaiheessa Itu oli jo maistanut aika laajaa ruoka-ainevalikoimaa ja kaikki tuntui maistuvan yhtä tasaisen varmasti. Paitsi teolliset kanasoseet, mutta siitä en häntä syytä, sillä saan itse yökkäysrefleksin vain ajatellessani erästäkin ilmeisesti pahanmakuisesta pahvista valmistettua ns. "kana"sosetta. Näistä teollisista vauvanruoista voisi kirjoittaa oman postauksen jos jaksaisi, mutta todettakoon, että henkilökohtaisesti en tiedä mitään kamalampaa kuin teolliset lihasoseet. Jos joku niitä pystyy syömään niin hyvä, minä en itse siihen kykene ja siitä syystä en halua sellaisia lapsellenikaan tarjota muuta kuin äärimmäisessä hädässä.

Seitsenkuisena Itu alkoi aamuin ja etenkin illoin syödä järkyttävän suuria puuroannoksia. "Aikuisannos" kaurapuuroa hedelmäsoseella maustettuna saattoi upota pieneen kitaan alta aikayksikön. Suurin ongelma oli linjaston hitaudessa, sillä nuori ruokailija oli varsin lyhytpinnainen ja kiivastui, jos lusikka ei ollut ajoissa suun edessä.

Kahdeksannen elinkuukauden täyttyessä lapsemme sai samaan aikaan kolme hammasta, oppi ryömimään ja päätti, että syöminen on vallan turhaa touhua, maito saa riittää. Siitä lähtien ruokapöydässä on raivokkaasti kiskottu ruokalappua pois kaulasta, syljetty ruokaa ulos, kaivettu sitä sormella pois suusta ja teatraalisesti tuijotettu ruokaisaa kättä hämmennyksen vallassa, mistä tämä tähän oikein ilmaantui?! Mahaan päätyneet ruokamäärät lienevät teelusikallisen kokoluokkaa.

Tätä ruokateatteria turhan läheltä seurattuamme olemme Donin kanssa tulleet siihen tulokseen, että marakattimme haluaa syödä itse. Muun muassa kurkkua hän on järsinyt omin käsin puolivuotiaasta saakka, joten mitenkään outoa hommaa sormiruokailu ei ole. Kuitenkin vasta eilen uskaltauduin ensimmäistä kertaa tarjoamaan Idulle pelkän sormiruokalounaan. Lihapullat, sämpylä, bataatti, porkkana ja parsakaali levisivät luonnollisesti iloiseksi sekamelskaksi ympäri pöytää ja lattiaa, mutta lapsi vaikutti tyytyväiseltä. Istui paikoillaan, järsi milloin mitäkin, sylki suurimman osan ulos ja tuskin söi lopulta yhtään sen enempää kuin lusikalla syötettynäkään. Mutta, toistan, lapsi vaikutti tyytyväiseltä. Paljon tyytyväisemmältä kuin silloin, kun yritän salakavalin keinoin saada hänet avaamaan suunsa, että ehtisin tipauttaa sinne lusikallisen sosetta.

Joku kuuluisa vaihehan tämäkin on, mutta katsotaan mihin se johtaa.
Toivottavasti siihen, että lusikan tullessa seuraavan kerran pöytään, se on tukevasti Idun omassa kädessä.

Ohje vauvan lihapulliin täältä.
Vauvan sämpylöiden ohje puolestaan täältä.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

III. neljännesvuosikatsaus

Viimeisen kuukauden aikana Itu on oppinut valtavasti kaikkea uutta.

Hän on oppinut ryömimään, nousemaan istualleen sekä seisaalleen, ja konttaamaan. Haparoivia askelia otetaan tukea vasten ja vähintään pari kertaa päivässä päänuppi kopsahtaa johonkin, minkä jälkeen tietysti parutaan.

Suurta hupia on purra (yleensä minua) sormesta ja voin sanoa, että kahdeksassa pikkuhampaassa on penteleellinen puruvoima.

Idusta on tullut aikamoinen lörpöttelijä ja komentelija. Monet asiat ovat mömmömmöö, mikä useimmiten tarkoittanee kritiikkiä vallitsevaa asiaintilaa kohtaan. Tai voi se tarkoittaa ihan mitä tahansa muutakin.

Tuollainen isompi vauva on minusta monin tavoin mukavampi kuin aivan pieni. Toki myös monin tavoin raivostuttavampi, sillä esimerkiksi oma liikkumistaito johdattaa hänet tietysti aina juuri sinne minne ei pitäisi. Onneksi tähänkin on ratkaisu löytynyt, sillä Don kaivoi viikonloppuna esiin sisäisen kirvesmiehensä ja rakensi Idulle oman "vintiökarsinan". Siellä napero pysyy ainakin toistaiseksi turvassa, jos en ihan joka hetki ehdi hänen liikkeitään seuraamaan.

maanantai 11. elokuuta 2014

Varpaat hiekassa




Tänään on kesän viimeinen päivä, niin ne sanovat.

Minusta on ehkä kesän hienoin päivä.
On merta, aurinkoa, tuulta jossa kyllä jo aavistus kylmästä.
Halki luodon tie, jota ajettiin aivan perille asti.
Vauva syö hienonhienoa hiekkaa ja uittaa varpaita viilenevässä meressä.
Ensin vesi kylmäsi ja sitten en olisi tahtonut pois, olisin voinut ajelehtia ikuisesti kuin höyhen aalloilla.

Kirjataan ylös: elokuussa minä riisuin talviturkin.

torstai 7. elokuuta 2014

Tämä kesä




On ollut polttavan kuumia kesäpäiviä piilossa kaihdinten takana viileyden toivossa. Hikinen vauva, jonka paljas maha natisee lattiaa vasten. Mutta mentävä on. Tutkittava ja maistettava, syötävä isin lenkkarinnauhaa ja lehdenkulmaa.

On ollut pitkiä, tylsiä iltapäiviä hämärässä asunnossa, kun ei tiedä mitä tekisi ja minne menisi kun kaikkialla on niin polttavaa.

On ollut kaukaisia, kaivattuja vieraita. Pikkuserkuksia lattialla toisiinsa tutustumassa.

On ollut isoja jäätelöannoksia ja vielä isompia, semmoisia, että luulee niiden jo olevan liian isoja. Vaikka eihän sellainen mahdollista ole.

Hetkiä hiekkalaatikolla, kun vauva kauhoo hiekkaa suuhunsa. Nauraa koko naamallaan vauvakeinussa.

Ropinaa ja ryskettä, kun ukkonen raivaa hellettä tieltään.

S-sana pihlajanmarjoissa.