tiistai 14. kesäkuuta 2011

Puolitoista senttimetriä

Tiedättekö. Identiteettini meni tänään ihan tuusan nuuskaksi.

En järkytykseltäni enää muista mistä se lähti, mutta lopulta kaikki päättyi olohuoneen ovensuuhun. Ensin se oli melko lailla viatonta. Don piteli kirjaa (joka muuten oli Stephen Kingin Auringonlaskun jälkeen) pääni päällä ja laittoi lyijykynällä merkin ovenkarmiin. Sitten etsittiin mittanauha. Ensin tuo ompelussa käyttämäni ja lopulta ihan miehekäs rullamitta.

Molemmat kertoivat ihan samaa. 186,5 senttimetriä.

Olen koko aikuisikäni ollut 185 senttimetriä pitkä. Ja nyt. Ihan yhtäkkiä! Jostain on ilmaantunut puolitoista senttimetriä lisää! Olen edelleen ihan sokissa. En tiedä miten tästä eteenpäin.

Millainen ihminen minusta tulee 186,5 senttiä pitkänä? Voinko edelleen kavalasti väittää olevani puolitoista senttiä lyhyempi kuin oikeasti olen?

12 kommenttia:

  1. Satunnaisena vieraana arvelisin että todennäköisesti voit. Itse olen jostain poiminut absoluuttiseksi totuudeksi että olen 162.5 senttiä pitkä. Yksikään mittaus vuosien varrella ei varmaan ole millilleen tuota lukemaa antanut, kaikki lähelle tosin. Mutta äitini on 162 cm pitkä ja minusta tuo 162.5 on ihan hyvä virallinen totuus. Siihen verrattuna 185 kuulostaa tosi hienolta ja isolta mutta se on myös näppärä ja tyylikäs luku, joten mikäpä jottei :)

    VastaaPoista
  2. ehkä sää oot henkisesti 185cm mutta noin muuten tässä vuosien saatossa kasvanut ihmisenä.

    VastaaPoista
  3. Ootpas pitkä. Mulla on minimipituusvaatimus miehelle 185 senttiä. Kiitä onneasi, että et oo mies. Grrrrauuu! ;)

    VastaaPoista
  4. Hanna, huh! Ihanaa että muillakin on omia absoluuttisia totuuksia. Ja se puoli senttiä on todellakin merkittävä.

    Viiu, tuo oli aika positiivista jo. Tuo ihmisenä kasvaminen. Joudun ehkä lainaamaan sitä.

    Tiina, ihan hyvä etten oo mies. Miestenkin kannalta. Olisin kuitenkin niin ylivertainen ettei se olisi reilua. ;)

    VastaaPoista
  5. Ooooho, siis sähän oot pitkä! :D

    Mä olen vain 162cm. :D Tai siis olen ollut joskus lukiossa kun terkkari on viimeks mitannut, tuskin tässä yli 10v aikana olen kasvanut..tai jospa olenkin???

    VastaaPoista
  6. Sinä olet upea pitkä nainen, joka on varmasti rakastamansa miehen rinnalla saanut ryhtiinsä vielä nuo maagiset 1,5 senttiä! Kanna itsesi ylpeydellä jatkossakin. Kateellinen 166 cm.

    VastaaPoista
  7. Pieni Lintu, en minäkään omasta mielestäin enää missään pituuskasvuiässä ole. Että siitä vaan mittanauhaa käteen ja tarkistamaan! :)

    Sari, kiitos kauniista sanoista! Arvasin kyllä, että jotenkin tämänkin saa vielä vieritettyä Donin syyksi... :)

    VastaaPoista
  8. Mystistä! Oon kuullut, että pituuskasvu lähtee jo siinä suunnilleen kolmekymppisenä alaspäin, mutta että toiset oikein kasvaakin sen "normaalin" kasvuiän jälkeen, niin semmonen on ihan uutta.

    PS. "Auringonlaskun jälkeen" löytyy myös meiän kirjahyllystä, King-fani kun oon.:)

    VastaaPoista
  9. Jei, minäkin sain lisää pituutta, kun kävin äitiysneuvolassa mittauttamassa itseni "virallisesti" lukioaikojen jälkeen.

    VastaaPoista
  10. Bemary, ehkä meillä on sitten joku geneettinen virhe suvussa. Isäkin alkoi kasvaa alaspäin vain kuusikymppisenä. :)

    H, jee! Mitenkäs pitkä sinun vartesi nyt on?

    VastaaPoista
  11. Ööh.. en mää muista. Varmaan 170,5 tai jotain.

    VastaaPoista
  12. Anna mulle se pual senttiä ei tuota ongelmia pään sisällä eikä ulkona. 163 senttiin voi lahjoittaa kuka vaan hieman lisää. Olen todennut että pidennysleikkaus on liian tuskallinen kestää.

    VastaaPoista

Sana on vapaa.