sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lohtuleivontaa ja pussinloppusämpylöitä

Päivänä muutamana leivoimme Idun kanssa pipareita. Vuoden verran ehti se piparitaikina olla pakastimessa leipomista odottamassa, mutta lopulta koitti oikea hetki. Se oli oikeastaan sellaista lohtuleivontaa, sillä aiemmin päivällä kerhossa oli tullut parikin murheen aihetta pienelle ihmiselle. Kummasti ne unohtuivat kun sai tunkea suun täyteen piparitaikinaa.

Tänään puolestaan onnistuin leipomaan julmetun hyviä pussinloppusämpylöitä. Muistiinpanoksi itselleni laitan tähän ylös mitä suurin piirtein sämpylöihin laitoin:

Pussinloppusämpylät
5 dl vettä
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa
2 rkl oliiviöljyä
3 dl tattarirouhetta
2-3 dl ruisjauhoja
2-3 dl kaurajauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Sekoita siirappi, suola, öljy ja hiiva kädenlämpöiseen veteen.
Lisää tattarirouhe ja jauhot. Määrät ovat melko summittaisia, taikina saa jäädä varsin notkeaksi.
Anna kohota puolisen tuntia liinan alla, esim. mikroaaltouunissa.
Pyörittele palleroiksi ja paista 200-asteisessa uunissa noin vartti.
Syö pois. 

Söimme sämpylöitä kaakaon kera ja juhlistimme kai hiukan konmarituksen etenemistäkin: Don sai raivattua vaatevarastoaan, minä varasin taas kirpparipöydän ja viimeinen turvaporttikin päätyi nettikirppiksen kautta uuteen kotiin. Tavaran vähenemistä ei siis voi estää!

torstai 17. marraskuuta 2016

Kolmevuotias





Viime viikolla tuli kuluneeksi vuosi äitini kuolemasta ja kolme vuotta Idun syntymästä. Tätä iloisempaa vuosipäivää juhlimme lauantaina pienempien ja isompien ystävien kanssa. Tarjoilut olivat perinteiseen tapaan ylimitoitetut, mutta kai se kuuluu asiaan. Itu sai paljon lahjoja ja etenkin mummon ja papan tuoma kassakone on ollut kovassa käytössä. Tätsyltä saatu Pertteli-vauva on ollut kovasti kipeänä, mutta onneksi on "lääkärihoitajan" välineet, joilla sitä voi hoitaa...

Lääkärihoitajaa tässä on tarvinnut itse kukin, sillä selvisi, että minulle on kehkeytynyt raudanpuutetta. Se kyllä selittääkin monta asiaa, aina hiustenlähdöstä alkaen. Nyt popsin siis rautatabletteja ja odotan, että Donin työpaikka saa paperiasiat järjestykseen ja pääsemme täyttämään kahtakymmentä puolittain heräteostoksena olohuoneen nurkkaan ilmaantunutta muuttolaatikkoa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Hajanaisuuksia







Kävimme kävelemässä rannalla.
Kuvaamassa neulomuksia ja keräämässä keppejä.
Kylmettämässä posket ja hankkimassa astmakohtauksen.
Kotona syötiin nakkisoppaa ja lettuja.

Flunssa ei tahdo talttua.
Se laantuu hetkeksi ja kömpii sitten uudelleen pystyyn.
Vie voimat ja sumentaa ajatukset.

Vuosi sitten olin koko marraskuun kipeä.
Vuosi sitten, parin päivän päästä, kuoli äitini.
Vuosi sitten oli mustaa ja pimeää ja satoi koko ajan.

Nyt on marraskuussa on kevään valoa.