maanantai 29. elokuuta 2016

Kirsikkapuiston sisustusblogi - The Return osa II

Viehättävän asuntomme esittelykierros jatkuu yläkerralla. Tai matkalla sinne. Jostain syystä olen hirvittävän viehtynyt porrastasanteeseen. Varmaankin siksi, että siinä on katolla korkeutta ja tuuletusoven ikkunasta tulee runsaasti valoa. Tilanahan tasanne on sinällään aika turha, sillä mitään oikeaa käyttöä sillä ei ole. Kun äiti marraskuussa kuoli, olin juuri astumassa tasanteelle kuullessani uutisen. Osittain siksi äidin valokuva on päätynyt anopinkielen kaveriksi kukkapöydälle.





IDUN HUONE
Idun valtakunta on, noh, sotkuisa. Mutta se ei haittaa, sillä taaperosotku pysyy melko hyvin siellä yhdessä huoneessa. Seinille on kasattu jo vanhasta asunnosta tuttuja juttuja, kuten tuo viirinauha ja postikorttikokoelma. Kattolampun paperivarjostimen koristelin joskus talvella perunaleimasimella, mutta ei siitä sitten lopulta tullut niin kivaa, että olisin jaksanut täällä blogissa sen tarkemmin esitellä. Mutta se perunaleimasimella painaminen oli kyllä itsessään aika kivaa. Sitähän voisi kokeilla Idunkin kanssa joskus.







MAKUUHUONE
Sieltä löytyy Maailman Kaunein Sänky, josta olen tosin päättänyt luopua. Päädyllinen sänky ei pienissä tiloissa ole se kaikkein kätevin ja muutenkin koen, että yhteinen tiemme on kolmessatoista vuodessa kuljettu loppuun. Sängyssä makoillessa voi katsella vaikkapa taidetta. Kolmesta lilansävyisestä työstä kaksi on ystävieni tekemiä ja vasemmanpuoleinen on raahelaisen Raija Korppilan kirsikankukka-aiheinen työ.







Joku tarkkaavainen ihminen saattaa huomata, että näissä kuvissa ei näy yhtäkään kirjahyllyä. Yksi meillä kyllä on, mutta se ei nyt mahtunut kuviin. Suurin osa kirjoista on banaanilaatikoissa sängyn alla odottamassa aikaa (ja paikkaa) parempaa. Tai KonMarin iskua... Se kirjahyllykompleksi, joka näkyy vielä edellisen asunnon esittelyssä, on enää ihana muisto vain ja saattaa hyvinkin jäädä sellaiseksi.

Näissä tunnelmissa lopetan sisustuksellisen raporttini täältä tähän!

torstai 25. elokuuta 2016

Kirsikkapuiston sisustusblogi - The Return

Kaksi vuotta sitten tein tämmöisen hauskahkon esittelyn silloisesta kodistamme. Kun reilu vuosi sitten muutimme sieltä pois (putkiremontin tieltä), tämän nykyisen asumuksen piti olla hyvin väliaikainen. Siksi asunnon valintaan ei kiinnitetty ihan tarpeeksi huomiota, piti vain joku kohtalaisen siedettävä löytää nopeasti. Noh, en tiedä onko tämä edes kohtalaisen siedettävä, aluksi ei ainakaan tuntunut siltä kun jouduimme pois valoisista huoneista pimeään ja sokkeloiseen kaksikerroksiseen rivariin.

Olen minäkin tainnut tähän nyt lopulta tottua, mutta en usko jääväni tätä asuntoa ikävöimään jos ja kun eron hetki koittaa. Tämä onkin vähän sellainen terapiapostaus, joka olisi pitänyt tehdä jo silloin kun kotikolo eniten ahdisti. Eli esittelyssä kotimme, ei puunattuna eikä kiillotettuna, mutta niitä kivoimpia puolia korostaen. Ihan vain siksi, että itse näkisin, ettei tämä niin hirveä paikka ole.

Aloitamme alakerrasta, yläkerran esittelen myöhemmin.

OLOHUONE
Olohuoneessa on ollut jos jonkinmoista järjestystä. Sohvaa on siirrelty niin, että pärjäisimme varmasti jos sohvansiirtäminen olisi olympialaji. Huomaa aistikas washiteippikoristelu sohvapöydän reunassa sekä verhojen, maton ja epävärisen lattian värisinfoniakakofonia.





"TOIMISTO"
Lainausmerkit siksi, että toimisto sijaitsee olohuoneen nurkassa. Sekin on vaeltanut siellä sun täällä, sillä gradunteon aikaan toimisto oli makuuhuoneen nurkassa. Sittemmin hän muutti olohuoneeseen, jotta Idulle olisi helpompi taata päiväunirauha yläkerrassa. Toimisto on se paikka, jossa moni luova asia tapahtuu. Tai tapahtuisi, jos en unohtuisi surffaamaan netissä...





KEITTIÖ
...on pieni ja ahdas. Nukkumatti tosin tykkää olla siellä, sillä se on pörheämpi kuin vuosiin. Äidin virkkaama verhokappa salusiini ja Vallilan iloisen keltainen lintuverho tekevät parhaansa, että kyökki olisi vähän viihtyisämpi. Kolme kahvinkeitintä saattaa olla liioittelua, etenkin kun meillä aika laiskasti juodaan kahvia.




Kuten kuvista näkyy, konmarismini ei ole vielä saanut kovin näkyvää jalansijaa ja karsittavaa on. Tämä asunto on myös saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että kaksikerroksinen koti on hulluutta. Se mitä tarvitset, on aina väärässä kerroksessa.

Mutta tästä kavutaan seuraavassa postauksessa yläkertaan!


tiistai 23. elokuuta 2016

Lopuista ja aluista




Syksy on alkuja ja loppuja.
Lopun alkuja ja alkujen lopetuksia.
Toisiinsa punoutuvia langanpäitä, joista lopulta alkaa taas jotain, ennen kuin sekin tulee tiensä päähän.

Tai vielä ollaan välitilassa.
Eikä vielä ihan syksyssäkään.

Heitellään vasta sanoja ilmaan.
Ollaan alkujen kynnyksillä, katsellaan kehtaako peremmälle mennäkään.
Alzheimer, Berliini, juokseminen, kerhovuosi, kielenopiskelu, muutto, piirtäminen, syöpä, työnteko, uusi blogi, uusi koti.

torstai 18. elokuuta 2016

Taiteiden yössä






Kävimme pyörähtämässä Oulun Taiteiden yössä. Tai iltapäivässä pikemminkin, sillä Itu ei vielä ihan yöllisiä rientoja jaksa. Pääkohteemme oli Soivan Siilin konsertti Tähtitornin kahvilan terassilla. Nuori siilimusiikin ystävä oli tosin aika lailla ihmeissään elämänsä ensimmäisessä konsertissa eikä sitten oikein jaksanut kuunnella keikkaa loppuun asti.

Jäätelön voimin jaksoimme vähän kävellä kaupungilla ja piipahtaa Designtorilla. Mitäänhän minä en sieltä uskaltanut ostaa, kun on se konmaritus kesken... Sitten alkoivat jo omatkin voimat loppua, sillä en vieläkään uskalla sanoa itseäni aivan terveeksi viimeisimmän flunssan jäljiltä. Paljon kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista olisi Taiteiden yössä vielä ollut, mutta ehkäpä ensi kerralla.

Designtori muuten jatkuu vielä huomennakin, jos joku oululainen lukijani on ajanvietettä ja kaikenlaisia ihanuuksia vailla!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Valmistujaisjuhlat









Eilen pidettiin kemut, syötiin kakkua ja juotiin skumppaa.

Vaikka olen ehtinyt suorittaa jo kolme tutkintoa, en ole koskaan aikaisemmin pitänyt valmistujaisia. Nyt kun sain lopulta ne taiteen maisterin paperit, halusin sitä jotenkin juhlistaa. Löimmekin sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä Donistahan tuli viime vuoden lopulla insinööri YAMK, ja juhlimme sitä samalla.

Vaikka nämä kuvat tässä ovat varsin herkkupainotteisia, vieraitakin oli yllin kyllin. Kolmisenkymmentä kai yhteensä, ja liki puolet siitä määrästä alle kouluikäisiä. Menoa ja melskettä siis riitti ja hienosti Itukin jaksoi lajitovereiden seassa ravata.

Lahjoja emme toivoneet, muun muassa KonMarista johtuen, mutta tulihan niitäkin vähän. Skumppa ei lopu taloudesta vieläkään ja kukkia on yllin kyllin. Berliiniteemaisesta herkkukassista olen popsinut jo pari pretzeliä katsellen korurasiaan laitettua muurinpalaa.

Oli hieno päivä ja hienot juhlat!
Kakkuakin saamme syödä vielä muutaman päivän... Se muuten on tehty tällä Suklaa-mansikka naked cake -ohjeella. Gluteenittomissa tuulihatuissa oli savulohitäyte ja kakkutikkareissa sisällä sitruunatuorejuustoa sekä gluteenitonta sitruuna-jogurttikakkua.