torstai 25. helmikuuta 2016

Ensimmäinen pitsiliinani




Virkatut pitsit ovat aina kuuluneet käsityöinhokkeihini. Joskus ammoin olen kokeillut kai jollain yhden millin virkkuukoukulla ja kalalangalla räpeltämistä, ja saanut aikaiseksi lähinnä päänsäryn.

Nyt sitten, en tiedä yhtään mistä, sain päähäni tahtoa pitsiliinan. On minulla muutama äitin virkkaama, mutta ne eivät nyt olleet semmoisia, jollaista sisimpäni halaji. Sainkin suurenmoisen kuningasajatuksen, että eihän niitä liinoja tartte ihan sillä ohuimmalla langalla virkata. Aikamoisen villi ajatus se onkin! Kolmosen koukulla ja Hjertegarnin Cotton nr. 8 -langalla lähdin soitellen sotaan.

Ja vaikka ite sanonkin, niin on muuten nätti liina! Aikaa siihen meni tasan vuorokausi. Kyllä, tein paljon muutakin kuin virkkasin.

Ohjetta oli yllättävän vaikea löytää (tai ainakaan kivaa ohjetta), mutta tämä Kodin Kuvalehden Toukokuun pitsiliina puhutteli heti. Ensin vain ajattelin, että se on liian vaikea tehdä, mutta eipä ollutkaan. Saatan tehdä toisenkin!

tiistai 23. helmikuuta 2016

Talvisukat, osa 2





Tässä vihdoin toiset Muita ihania -blogin talvisukkani!

Nämä on tehty ihan alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta kolmosen puikoilla ja ohuesta langasta, tarkemmin sanoen Garnstudion Drops Baby Merinosta ja hippusesta Menita SilkDreamia. Erehdyin ihan ostamaan lankaa näitä varten, että sain iloisemman väriset. Ja hirmu sieväthän näistä tulikin, paljon sievemmät kuin omista sukistani. Ainoa huono puoli on, että varren yläosassa on molemmissa sukissa yksi aika tiukka kohta. Pitää siis toivoa, että Idun palleroiset jalat solakoituvat siiheksi, kun sukat ovat muuten sopivat. Tai sitten hän saa pitää varsia makkarallaan.

Näistä siis tuli kohtuullisen pienet tämmöisellä puikko- ja lankamuutoksella, mutta kaksivuotiaan jalkaan sukat ovat edelleen liian isot. Ehkä seuraavana tai sitä seuraavana talvena.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Pingviinipaita







Taannoin etsiskelin mallia villapaitaan, jonka voisin tekaista Idulle ensi talveksi. Että olisin kerrankin ajoissa, eikä tarvitsisi hiki hatussa ja pakolla alkaa talvivaatteita vääntää, kun kuitenkin haluaisin jotain itsekin hänelle tehdä. Jotain kautta päädyin sitten Istexin sivuille, josta löytyi ilmaiseksi ohje ihanaan aurinkoiseen pingviinipaitaan. Pakkohan sitä oli ihmisen pistää tilaukseen vähän Léttlopia ja ryhtyä neulomaan.

Kolmisen viikkoa siinä meni, sitten pingviinipaita oli valmis! Saattaa olla, että se on ensi talveksi liian iso, mutta ehkä seuraavana sitten... Jos loppukäyttäjä suostuu pukemaan sen ylleen, sillä onhan lanka hiukkasen kutittavaa. Vielä hän ei ole sitä suostunut sovittamaan. Muuten Léttlopi on kyllä varsin ihanaa ja nopsaa neuloa. Kirjoneuleestakin tuli jotenkin automaattisesti juuri sopivan löysää ja tiukkaa. Jonkin verran Léttlopi tuntui pölisevän, mutta astmani taisi olla hyvällä mallilla, sillä ei se juuri haitannut.

Jotakin innostuksestani Léttlopia kohtaan kertonee se, että taisin jo ehtiä hankkia langat isojen ihmisten kokoista villapaitaa varten... Se ei ehkä ihan kolmessa viikossa valmistukaan, enkä uskalla luvata, että vielä ensi talveksikaan.

torstai 18. helmikuuta 2016

Sielunmaisemia






Muistan edelleen, kun ensimmäistä kertaa tulin autolla Ouluun.
Kun Don elokuisena sunnuntaina 2009 ajoi ja tulimme moottoritien alkuun Liminkaan.
Muistan miten autiolta kaikki näytti. Tasaisena laakeana leviävät pellot moottoritien molemmin puolin. Puut jossain kaukana horisontissa, yksinäisinä ja kasaan painuneina harmaan taivaan alla.

Näinä vuosina olen siihen litteyteen tottunut.
Mutta en minä siitä edelleenkään pidä.

Rovaniemen aikoina Ounasvaara teki taivaanrantaan paljon tutumman muodon. Ja niin tekevät näillä talvilomareissuilla Kuusamon vaarat, vaikka paljon etelämmästä olenkin kotoisin. Jo Keski-Suomessa on tuttuja kumpuja ja korkeuseroja samanlaisia kuin Etelä-Karjalassa.

Aaltoilevia horisonttilinjoja, jotka eivät tee alastomaksi ja paljasta heti kaikkea.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Poroajelulla




Olemme olleet vuotuisella talvilomalla Rukalla.

Perheen nuorin lomailija onnistui tietenkin hankkimaan itselleen hirmuisen räkätaudin, mutta onneksi se ei vauhtia ole hiljentänyt pätkän vertaa. Olemme yrittäneet vihkiä häntä talviurheilun iloihin, mutta ei hän oikein ole lämmennyt. Pulkkailu on ihan tyhmää, hauskinta olisi lähteä hiihtohissillä tunturin huipulle, sinnehän kaikki muutkin menevät! Harmi vain, kun ikää (ja älliä) on vielä niin vähän, että laskettelusuksille ei ole asiaa.

Poroajelu sentään on osoittautunut kiinnostavaksi. Itu on päässyt poron rekeen jo kahdesti, minäkin uskaltauduin toisella kertaa mukaan. Varsin leppoisaa oli Simo-poron kyydissä, mutta kaikkein hauskinta oli syöttää jäkälää aitauksen muille poroille. Itu olisi varmasti jäänyt sinne loppupäiväksi, jos olisi saanut tilaisuuden.

Huskyajeluunkin olisi Lammintuvalla ollut mahdollisuus, mutta jätimme sen väliin. Pitäähän sitä olla seuraaviksikin vuosiksi jotain tekemistä, jos tämä talvilomaperinteemme vielä jatkuu.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Talvisukat, osa 1



Instagrammissa jylläsi tammikuun lopulla Muita ihania -blogin Tiinan Talvisukkaneulontahässäkkä. Mikä se nyt onkaan nimeltään, kun kerran päivässä tulee pätkä ohjetta lisää.

Pakkohan minunkin oli siihen ryhtyä, kun kaikilla muilla oli niin ihania sukkia työn alla. Sitten joku riivaaja vielä iski ja keksin neulo Idullekin sukat samalla. Niistä tosin tuli niin isot, että menevät ehkä ensi talvena taikka sitten seuraavana. Eikä niitä ole vielä kuvattukaan, joten tässä esittelyssä vasta omat Talvisukkani.

Ne on neulottu epämääräisillä langoilla, enimmäkseen kai Seiskaveikalla. Hirveän ylpeä olen siitä, että sukat mahtuvat omaan jalkaani. Paikoitellen on kirjoneule hiukan tiukkaa, mutta kyllä ne mahtuvat ja niitä voi käyttää. Toisin kuin vaikkapa näitä säärystimiä taikka tätä pipoa...

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Nuupallaan

Helmikuun alku on ollut vähän raskas.

Äidin perunkirjoitus lähestyy ja se on aiheuttanut ihan liikaakin hässäköintiä.

(Itse asettamani) gradun välietappideadline lähestyy ja mm. edellämainitusta syystä homma ei ole edennyt niin paljon kuin olisi pitänyt. Ei, vaikka vietin eilen viisi tuntia yliopiston kirjastolla virikkeiden ulkopuolella.

Poloinen toiminimeni on jäänyt ihan täysin näiden kahden kiireellisemmän asian jalkoihin eikä ole raasu vieläkään saanut nettisivuja. Tai juuri mitään muutakaan.

Kaksivuotias on oma herttainen negatiivinen itsensä ja tahtoo kiivaasti kaikkea mitä ei sitten kuitenkaan tahtonutkaan.

Luulen myös olevani allerginen viikonlopuille, sillä viime viikonloppuna olin flunssainen, kuten myös nyt.

Silti olen onnistunut neulomaan villapaidan (siitä lisää myöhemmin), lukemaan kirjan (Johanna Venhon Syntysanat) ja syömään enemmän kasviksia (mm. ruusukaalia) kuin ikinä.

Miten Sinun helmikuusi on alkanut?