Metsäretkellä

Sunnuntaisesta metsäretkestä piti raportoimani luonnollisesti heti samana päivänä, mutta tietokone päätti ruveta ikäväksi ja lykkäsi siten bloggaamista. Mutta nyt tekniikkaa taas toimii, ainakin hetkellisesti.

Olen jo pitemmän aikaa haaveksinut metsäretkestä, ehkä jopa makkaranpaistosta, kun meillä lähtee tuo luontopolku miltei takapihalta. Olemme kuitenkin käyneet siellä viimeksi kai neljä vuotta sitten... Nyt kun Itu alkaa olla jo iso, uskaltauduimme lopultakin sunnuntai-aamuna matkaan. 

Tavoitteemme ei toki edes ollut päästä nuotiopaikalle asti, emmekä sinne päässeetkään. Yllättävän pitkään Itu kuitenkin jaksoi taapertaa, ennen kuin alkoi vonkua syliin. Eväskeksit söimme pitkospuilla istuskellen ennen kuin käännyimme takaisin. Mieleenpainuvinta Idulle taisi olla, kun kaksi kerhokaveria tuli vastaan. Risuja ja oksia oli myös hauska kerätä.

Ei metsäretkemme siis mikään suunnaton suksee ollut, mutta varmasti ihan hyvää harjoitusta Idulle. Mekään emme Donin kanssa tainneet liiaksi traumatisoitua, etenkin kun Itu sitten lopulta käveli lähes koko matkan itse, emmekä joutuneet kantamaan viisitoistakiloista lisäpainoa.

Seuraavalle retkelle voisi joka tapauksessa ottaa sen Manducan mukaan...