torstai 21. heinäkuuta 2016

Vierailla kallioilla




Pikkuhiljaa alkaa hahmottaa, miten heikosti tuntee synnyinkaupunkinsa.
Kaksikymmentä vuotta täällä ei merkitse mitään, jos on melkein toisen samanmoisen asunut poissa.
Murre on haalistunut, mäet pienentyneet ja seinät rapistuneet.
Nyt vasta näkee, kuinka pieni on ollut se piiri, jossa on pyöritty.
Muutama kilometri kotitalosta, ja löytyy kallioita, joilla ei koskaan ole kiipeillyt.
Maisemia, joita ei koskaan ole nähnyt.

Tai ehkä niihin kiinnittää huomiota vasta silloin, kun edessä on suuria asioita.
Horisontissa häilyviä muutoksia.
Sadepilviä ja sateenkaaria.
Vieraita kallioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.