lauantai 30. heinäkuuta 2016

Ajatuksia vaatteista ja KonMarista


Säännöllisin väliajoin alan tuskailemaan kotimme tavarapaljouden kanssa. Paljon kehitystä on jo tapahtunut enkä usko olevani enää samanlainen hamsteri kuin joskus aiemmin. Useimmiten en enää tunne tuskaa luopuessani tavaroista.

Halusin kuitenkin vielä vähän lisäpotkua, sillä totuus kaikesta huolimatta on, että meillä on edelleenkin ihan liikaa tavaraa. KonMarin saaminen lainaan kirjastosta ei ollutkaan ihan helppo juttu. Useamman kuukauden jouduin sitä jonottamaan, mutta en halunnut ostaa kirjaa, sillä se olisi tuntunut aatteen vastaiselta. Tällä viikolla kirja vihdoin tuli ja nyt olen lukenut siitä ehkä yhden kolmasosan. Sitten olikin pakko päästä aloittamaan. Eilen kävin läpi vaatevarastoni, joka hupeni puolella. Tänään vuorossa olivat käsilaukut.

Tässä tyhjennyksen äärellä olen tehnyt muutamia havaintoja vaatevarastostani ja päätin kirjoittaa ne ylös. Jos totta puhutaan, tuo ylläoleva lista pitäisi kiinnittää tukevasti lompakkoon, jotta sitä ehkä tulisi vilkaistua kaupan kassalla ennen maksutapahtumaa.

1. Ruskea ei yksinkertaisesti vain sovi minulle. Tai saattaa se sopiakin, mutta ei henkisesti. Minä en ole ruskea ihminen, minä olen musta ihminen. Siitä huolimatta yritän aina välillä ruskeutua. Ostan ruskeita juttuja, jotka kaupassa tuntuvat kivoilta, mutta kotona eivät ja sitten ne hautautuvat vaatekaappiin. Vihreän kanssa on vähän sama juttu, samoin sinisen, vaikka jotkin sinisen sävyt ovatkin onnistuneet luikertelemaan vaatevarastooni ja ihan käyttöön asti. Mutta se ruskea. Ei. Enää. Ikinä.

2. Liian lyhyet mekot ovat aikamoinen ongelma, kun ihmisellä on pituutta 187 senttiä. Liian paljon on niitä tullut ostettua juuri sillä perusteella, että voihan sitä pitää vaikka legginsien kanssa. Siinä vaiheessa kun suurin osa mekoista on legginsien kanssa pidettäviä, ei ole kivaa enää kellään. Uskokaa pois.

3. Huonoa materiaalia olevia vaatteitakin on tullut ostettua. Muun muassa yksi legginsien kanssa pidettävä mekko, joka on niin hiostava, ettei sitä tahdo pitää minkään kanssa. Kaupassa sekin oli olevinaan kiva, kun en pysähtynyt ajattelmaan asiaa loppuun asti.

4. Tarvitseminen onkin aika kinkkinen juttu, sillä mitä sitä nyt ihminen ylipäätään tarvitsee? Ei kovin montaa vaatetta ainakaan. KonMarin oppien mukaistahan tarpeellisuuden miettiminen ei taida olla (ainakaan sitä ei ole mainittu siinä kirjan ensimmäisessä kolmanneksessa), mutta ehkä sen miettiminen vaatekaupassa voi olla hyvä juttu.

Uusi vaatevarastoni on siis aika tavalla pienempi. Ne vaatteet, jotka ennen veivät kaksi ikealipaston laatikkoa, mahtuvat nyt yhteen. Kaksi vaatehuoneen hyllyä täyttäneet vaatteet mahtuvat puolelletoista hyllylle e-rit-täin väljästi aseteltuna. Käsilaukut mahtuvat sille jäljelle jääneelle hyllynpuolikkaalle. Henkarivaatteilla on tilaa heilahdella ja luoda syyttäviä silmäyksi Donin täpötäysille vaatetursukekasoille.

Ja minä olen täysin zen siihen asti, kun siirryn eteenpäin projektissani.

6 kommenttia:

  1. No joo, oon samaa mieltä ihan jokaikisestä kohdasta. Mulla oli joku pieni ruskea kausi noin 10 vuotta sitten, mutta ei kiitos enää. Vitsailen aina, että oon allergisoitunut ruskealle jo vauvana kun kasarilapsena makoilin 70-luvun lopun ruskeissa samettivaunuissa. :) Oikeasti en tiedä mikä sopii ja mikä ei, mutta oon musta-harmaa -akselilla enemmän kotonani kuin ruskea-vihreällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ehkä mullekin on tullut joku 70-lukupohjainen ruskeusallergia. :) Hieno teoria joka tapauksessa.

      Poista
  2. Samaa pohdintaa on käyty täällä!!

    Koti käytiin läpi itsekehittämällämme Konmarin kevennetyllä versiolla kevään aikana, ja oli kyllä ihanaa saada tavarat oikeisiin paikkoihin ja kaappeihin tilaa. Turhaa tavaraa lähti myyntiin, lahjoitukseen tai roskiin varmaan KAHDEKSAN jätesäkillistä, vaikka meillä on koko ajan myyty jotain kirppiksillä ja lahjoiteltu, jopa heitetty, pois.

    Vaatekaappi on ollut se vaikein, tämä raskaus on vähän haitannut hommaa. Kolme muovikassillista huonoja (ja rumia) kenkiä ja epäsopivia/haalistuneita/nyppyisiä vaatteita lähti pois. Nyt odottelen syksyä ja "enemmän omaa kroppaani" loppuprojektin kanssa. Vaatteiden materiaaleista olen yrittänyt tähänkin astia pysyä perillä, mutta aina välillä on sattunut hutiostoja ("kun tää on niin halpa!"), ja vaatekaappi tarvitsisi myös kipeästi lisää väriä. Ja tarpeeksi pitkiä mekkoja, ei enää yhtään tunikaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo halpuus on kyllä kavala ansa... Siihen on niiin monesti tullut langettua ja nyt niitä(kin) ostoksia sitten kannellaan ulos asunnosta. :P

      Ihmeesti sitä tilaa kyllä alkaa löytyä, se on myönnettävä. Kunhan vaan jaksaa viedä rojektin loppuun...

      Poista
  3. Minusta on tullut myös paljon tarkempi vaateostoksilla. Yhdessä vaiheessa huomasin ostavani käytettyä (ja siis myös halpaa) vaatetta liian kevyin perustein ja "ihan kivoja" vaatteita kertyi liikaa. Nyt onneksi sain puhdistettua vähän vaatekaappia itsekin. Iso homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kyllä niin kovin helposti sortuu noihin "ihan kivoihin" tai "melkein sopiviin" tai "no kun se on niin halpa" -ostoksiin. Hirvän vaikea aina muistuttaa itselleen, että ostaa vain kunnollista ja oikeaan tarpeeseen.

      Poista

Sana on vapaa.