sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Vettä ja hiekkaa ja taivasta






Sairastelun jälkeen on jotenkin ihmeellistä päästä ulos.
Ihanko todella se maailman on siellä edelleen?
Kesä on tullut vaivihkaa, tyypit kulkevat shortseissa vaikka itse juuri ja juuri tarkenee kahdessa pitkähihaisessa.
Nenäliinoja on edelleen kaikki taskut täynnä ja matka parkkipaikalta rannalle uuvuttaa.
Joku jo ui meressä ja lapsikin tahtoisi, kastelee lahkeet ja hihansuut vaikka kuinka yrittää estää.
Kun on lopulta lähdettävä, tulee parku kun ei saakaan palata heittämään sileää kiveä veteen.
Se haudataan hiekkaan odottamaan seuraavaa kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.