sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Toukokuun viimeinen



Kesän (toistaiseksi) kauneimpana päivänä kannettiin viimeiset tavaroiden rippeet pois vanhalta asunnolta, kärrättiin iso keko tarpeetonta tavaraa kierrätykseen ja jynssättiin vanha asunto lattiasta kattoon. Nyt on se vaihe elämästä eletty ja kerrankin tuntuu oikeasti siltä, että muutossa tavara väheni. Tosin on sitä edelleen liikaa, mutta onpahan päästy alkuun karsinnassa. Kalenteriin on tehty merkintä, että tulossa olevan kaupunkijuhannuksen vietämme omaisuutta läpikäyden.

Loppuviikosta pääsin leipomaan Idulle nimipäiväkakkua. Koko nimihän ei kalenterista löydy, mutta kun tarpeeksi lähelle osuu, voi ihan hyvin juhlia. Halusin tehdä juustokakun ja mielellään mansikoista, sillä niitä löytyi pakastimesta. Bongasin sitten tämän lime-mansikkajuustokakun ohjeen ja muokkasin sen verran, että tein pohjan minttu-Dominoista. Kakku oli jo jääkaapissa hyytymässä kun yhtäkkiä hoksasin, että eihän siihen muuten mitään juustoa tullutkaan. Hiukan on aivotoiminta ollut hitaalla, niin minulla kuin silläkin, joka tuon kakun on nimennyt.

Yhtä kaikki, kakku maistui mainiosti nimipäiväsankarille, joku taisi santsipalankin tarjota vaikka muuten aika tiukalla herkkulinjalla (Idun suhteen) olemmekin.

torstai 21. toukokuuta 2015

Plussia ja miinuksia

Hoh, kyllä on taas ihmiseen iskenyt bloggauslaiskuus.
Tai sovitaanko niin, että totuttelu eloon uudessa kodissa on vienyt kaikki voimat eikä sanottavaa ole tullut.

On tässä asunnossa puolensa, molemmat puolet toisin sanoen. Miinuspuolella vähemmän neliöitä, edellisen naapurin koirien ruohottomaksi pissimä piha, narisevat lattiat, pieni keittiö ja naapurit turhan lähellä. Plussasarakkeessa maan tasolla asuminen, halpa vuokra ja se, ettei tämän ole tarkoitus olla pysyvää tai edes pitkäaikaista. Plussaa on tietysti myös tilavampi kylpyhuone, jossa on Idun hyvä pärskyttää.

Itu on tainnut sopeutua elämänsä toiseen muuttoon melko hyvin. Nukkumaan käydessä hän nakertaa kynsiä, mutta se taisi alkaa jo vanhassa asunnossa. Portaiden ravaaminen on suurta hauskuutta, samoin yläkerrassa tömistäminen. Mitä varhemmin aamulla se tapahtuu, sitä hauskempaa se on. Idun mielestä siis.

Nyt on edessä vielä se muuton tuskastuttavin vaihe: viimeisten, turhimpien tavaroiden poishaaliminen vanhalta asunnolta ja sen siivoaminen. Vaihe, jonka mieluusti ulkoistaisin.

tiistai 12. toukokuuta 2015

36 + 3 + 1,5



Tänään on syntymäpäivä ja hääpäivä ja puolitoistavuotispäivä.
Viimeisin taitaa olla se melkein tärkein.

Millainen on puolitoistavuotias Itu?

Rauhallinen ja ihana, kirjoitti lääkäri neuvolakorttiin.
85 senttiä ja 12 kiloa iloa ja dramatiikkaa.
Touhukas ja tomera, itsepäinen ja innokas.
Vie vaipan itse roskiin, lakaisee lattiaa harjalla ja pyyhkii liinalla.
Yrittää pukea kenkiä ja sukkia ja muita vaatteita.
On juuri oppinut syömään sujuvasti lusikalla ihan ite.
Pureskelee kynsiä väsyneenä.
Suuttuneena saattaa vetää toisia tukasta ja yrittää purra.
Kiipeilee kuin pieni marakatti, seisoo syöttötuolissa kun silmä välttää.
Nauraa, kun sitä komentaa.
Irvistelee tuntemattomille.
Juoksee ja hyppii tasajalkaa ja laskee mahallaan liukumäestä.
Piirtää kun vain saa kynän käteensä ja tahtoo lukea kirjoja sylissä.
Hekottaa ja rätkättää, etenkin kun joku kutittaa (k)reisimakkaroita.
Heittää palloa, ymmärtää kaiken puhutun, haukkuu koirille.
Halaa pehmoeläimiä. Sanoo vauva ja tuo nukkensa paijattavaksi.
Kakka ja pappa ja mummo ja ei ja hauva sanotaan ihmisten kielellä. Niiden merkitys vaihtelee. Paitsi ein.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Äitienpäivänä



Elämäni toinen äitienpäivä meni muuttolaatikoiden keskellä. Aamulla, siinä varttia vaille seitsemän, innokas nuori sielu mönki viereeni sänkyyn ja ojensi kirjekuoren, josta löytyi hierontalahjakortti. Sitten häneltä yritettiin houkutella pusua, mutta hän on semmoisissa asioissa vähän kitsas. Nopea, suu ammollaan annettu kostea suikkaisu sieltä taisi tulla.

Aamiaisella korkattiin vadelma-juustokakkubrownie, josta ei sitten tullut kameralla kuvaa otettua. Myöhemmin syötiin balsamicomarinoitua paahtopaistia ja tomaatteja. Loppupäivä menikin enemmän tai vähemmän toipuessa herkkutelusta. Niiden muuttolaatikoiden keskellä.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäiväkortteja

Päätettiin sitten, että anoppi saa Batman-kortin. Sillä Batmanilta tuo pöllökortin emo alkajaisiksi näytti... Oma emoni sai luonnollisesti onnittelut lintukortin muodossa.

Idea ja ohjeistus näihin kortteihin löytyi täältä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Uuden alun äärellä



Toukokuu on toistaiseksi mennyt tavaroita pakatessa, purkaessa ja niille paikkaa etsiessä. Totutellessa portaiden ravaamiseen ja natisevaan yläkerran lattiaan. Herätessä aamulla siihen, kun pieni pyjamapukuinen riehakkaasti tömistää piiloon verhojen taa. Kaivaessa hiekkaa ja laskiessa liukua leikkipuistossa.

Viikonloppuna muutetaan vielä vähän lisää. Pakataan ja kannetaan ja sumplitaan ja tuskastutaan tilanpuutteeseen (niin luulen). Ja syödään kakkua. Kun onhan silloin joku juhlapäiväkin.