torstai 30. huhtikuuta 2015

Kun vielä olemme tässä










Kun kaikki on vielä paikoillaan eikä yhtään verhoa ole riisuttu, hyllyä tyhjennetty, taulua otettu alas.

Kun vielä hetken aikaa olemme tässä, näissä huoneissa ja valossa.

Kun on vappuaatto, eikä ihan vielä jäähyväisten aika.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Munkinpaistopäivä



Tänään on hässäköity.
Saatu asuntotarjous, käyty katsomassa kohdetta.
Tehty vuokrasopimus ja irtisanottu vanha.
Surtu sitä, että nämä avarat valoisat huoneet vaihtuvat pieneen ja pimeään.
Päätetty, että se on vain väliaikaista. Hyvin väliaikaista.
Syöty siskon paistamia munkkeja ja juotu Donin tekemää simaa.
Molempia vähän liikaa.

Hyvä tästä vielä tulee.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mun koti ei oo täällä

Sitä on just saanut kaiken ojennukseen.
Koti tuntuu kodilta ja näyttää siltä. Kaikella on paikkansa ja elämä rullaa.

Sitten tulee taloyhtiön putkiremontti.
Vähän hiipien ja takavasemmalta.
Ei edes meidän rappuun, mutta viikon päästä iskeytyy pora talon toisessa päässä seinään niin, että urakoitsijan arvion mukaan "voi olla vähän vaikea lasta siinä melussa nukuttaa päiväunille".

Suurinta ryskettä kestää pari kuukautta, koko remontti viisi.

Nyt sitten eletään epätietoisuudessa.
Muutetaanko vai eikö muuteta ja jos niin mihin ja jos ei niin mitä sitten tehdään. Ja jos muutetaan, niin mistä löytyy asunto tällä viikolla.

Minä kun niin ajattelin, että tässä asutaan, kunnes muutamme tästä kaupungista kokonaan pois.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Synttärihali

Ystävällä on tänään synttärit. Kerrankin olin ajoissa liikkeellä ja lahjus ehti perille juuri oikeaan aikaan. Pelkäsin tosin etukäteen hiukan sitä, kestääkö meidän suhteemme niinkin arkisen synttärilahjan, kuin tiskirätti, mutta se kuulema pikemminkin vain lujittaa suhdettamme. Hyvä niin.

Lehden muotoisen tiskirätin ohje löytyy täältä. Se oli kiva ja nopsa tehdä, joskin pari tuntia aikaa tuhraantui siihen, kun jaoin lankakerän kahtia, sain sen tuhannelle solmulle ja tuskastuneena selvittelin aikaansaannostani...

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Batmom

"Nyt pitää enää päättää, kumman äiti näyttää Batmanilta."

Sellaisiinkin sanoihin voi päättyä äitienpäiväkorttien askartelu.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Tutiton

Kai sen nyt jo uskaltaa sanoa:

Meidän lapsemme ei käytä tuttia.

Viikko sitten minulla napsahti päässä. Tuntui, että aina on joku (teko)syy sille, miksei tuttivieroitusta voi aloittaa. Se alkoi ärsyttää niin paljon, että perjantai-aamuna minä leikkasin toisen tutin poikki ja piilotin toisen itseltäni ja Donilta.

Itu oli kummissaan. Selitin, että tutti on mennyt rikki, kylläpä on harmi. Voi voi. Päiväunille käydessä tutin tila alkoi kiukuttaa Itua kovasti. Vähän piti parkua, vähän enemmän viskellä rikkinäistä tuttia ja unieläimiä. Puoli tuntia se vei, sitten Itu nukahti. Toiset tirsat Itu nukkui kaupungilla kärreissä ja siellä ei tuttia ole enää muutenkaan kaivattu. Yöunille käydessä harmitti ehkä vartin verran.

Siinäpä se sitten melkein olikin, se pelätty tuttivierotus. Hyvin pian risa tutti hukkui jonnekin lelujen sekaan eikä sitä enää edes otettu unille mukaan. Yhtenä iltayönä vähän aikaa itketti unissa, mutta saattoi se johtua pienestä räkäisyydestäkin. Peukkua ja uninallen tassua on hetkittäin käytetty korvikkeena, mutta eivät nekään ole tainneet vakiintua käyttöön.

Joten, kuten sanoin, lapsemme on tutiton.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

"Kikkaaa, kikkaaa"





Nyt kun Itu on saavuttanut vuoden ja viiden kuukauden iän, asioiden tekeminen hänen kanssaan alkaa pikkuhiljaa onnistua. Toki jos yritän laittaa ruokaa, jalassani on kiinni pieni ulvova kurttunaamainen berserkki, mutta esimerkiksi ulkoilu on jo jotain muutakin, kuin pelkkää vankkureiden lykkimistä.

Itu osaa jo kaivaa (tai ainakin heiluttaa lapiota maata vasten) ja hetken aikaa peljätty keinuminen on alkanut taas maistua. Parhaimmillaan kiikussa istuu leveästi hymyilevä olento, joka toistelee riemastuneesti "kikkaaa, kikkaaa". Oletan sen tarkoittavan kiikkumista.

Lähileikkipuistomme sijaitsee kuusikon keskellä, joten siellä maa on vielä jäinen. Tänään keksin viedä Idun toiselle leikkipaikalle vähän kauemmas, koska siellä on avarampaa ja siten varmasti sulempaa. No ei ollut. Ihan yhtä jäistä ja rutkasti vetisempää, minkä seurauksena lähdimme etuajassa kotiin nilkasta kankkuun asti märän lapsen kanssa. Ei ollut hyvä idea molskahtaa polvea myöten lätäkköön.

Täytyy sanoa, että Idun keltainen välikausihaalari oli varsin onnistunut ostos. Syksyllä se oli hiukan iso, mutta ei menoa haitannut, ja mahtuu vieläkin kuten ujosti toivoin. Lisäksi haalari on minusta edelleen kertakaikkisen mainion näköinen, joskaan ei enää ihan niin kauniin keltainen kuin ostamisen hetkellä. Tietystä syystä. Se myös pitää vettä ihan kelvollisesti, kuten eilinen ihmiskokeeni (vesipilari, mikä sen on?) osoitti. Samaten ovat edelleen vedenpitävät nuo 35 vuotta vanhat Nokian kumisaappaat, joissa minäkin olen joskus taapertanut.

Tuon vesisateessa suoritetun ihmiskokeen aikana aloin kylläkin pohtia omia kasvattajan kykyjäni. Huomasin nimittäin etsiväni Idulle ne makoisimmat vesilätäköt ja näyttäväni esimerkkiä, kuinka niihin kannattaa hypätä...

Vauvaonnitteluja


Joskus ihminen saa vauvasukkien neulomiseen kulumaan liki kuukauden. Niin kävi tällä kertaa, sillä juuri vauvauutisen kuultuani pukkasi meille flunssaa ja kaikenlaista muuta, joka hidasti neulomista. Lopulta sain sukat valmiiksi automatkalla ja kortinkin tehtyä. Tekstin kirjoittaminen astmalääkkeestä tärisevällä kädellä oli hiukan jännittävää, mutta onnistui joten kuten.

Ohje näihin sieviin lettisukkiin löytyi Ravelrystä. Lankana on hirmuisan pehmoinen Garnstudion Baby Merino.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Mummilassa








Pääsiäisviikkoinen retkemme mummilaan oli monin tavoin hyvin opettavainen. Eniten ehkä siksi että näin, että sellaisen retken tekeminen Idun kanssa on mahdollista. Ja jopa ihan mukavaa.

Matkaa mummilaan on reilut viisisataa kilometriä, joten siellä ei tule ihan joka viikonloppu lorvailtua. Kun kuitenkin matkasimme etelään edellisessä postauksessa mainittuja hautajaisia varten, sain kerättyä rohkeutta sen verran, että jatkoimme hautajaisista suoraan mummin lihapatojen äärelle. Ensimmäistä kertaa ihan kaksin Idun kanssa, isi lähetettiin maitojunalla bussilla kotiin ja töihin.

Alku mummilassa oli hiukan nihkeä, sillä Itu päätti ryhtyä vierastamaan. Hän ei ole sellaista juuri harrastanut, mutta ensimmäiset kolme päivää Itu oli vaisu ja hiljainen, paitsi silloin kun yritin mennä vessaan. Silloin alkoi julmettu parku, joka ei meinannut lakata vaikka hän pääsi mukaan. Kolme päivää tuota hulluutta kesti, sitten Itu oli taas kuin taikaiskusta oma hyväntuulinen itsensä.

Se säilyi edelleen mysteerinä, miksi mummilassa nukuttaa niin hyvin. Idun nukkumaanmenoaika kyllä venyi, mutta hän nukkui yöt kuin pieni tukki ja miltei jokaisena aamuna suostui jatkamaan unia vielä minun vieressäni. Kotona semmoinen ei tule enää kysymykseenkään.

Ehkä syy hyviin uniin on Imatran vesijohtovedessä. Siinä samassa, joka lihottaa ihmistä vähintään pari kiloa viikossa...

torstai 9. huhtikuuta 2015

Ja kun viimein koittaa aika toivotella keppeet mullat


Syystä jos toisestakin on tullut mietittyä elämän päättymiseen liittyviä asioita. Viimeisimpänä siksi, että ennen pääsiäistä olimme iäkkään sukulaisen hautajaisissa. Juuri ennen sitä retkeä tulin myös lukeneeksi Itse Minna Mänttärin ajatuksia asiasta ja se sai omatkin aivonystyräni liikkeelle kun aloin pohtia, millä tavalla tahtoisin itse tulla hyvästellyksi. Sitten kun (toivottavasti) lähempänä sataa ikävuotta kuukahdan.

Tahtoisin, että asiaa lähestyttäisiin ilon kautta. Ei surtaisi eroa vaan iloittaisiin siitä, mitä on ollut. Ja kyllä minä tahtoisin, että olisi ihan kunnon juhlat! Samppanjaa ja leivoksia ja musiikkia. Iloisia värejä ja kukka-asetelmia, ei niitä tarvitsisi sinne haudalle jättää. Puheita voisi pitää, kunhan ne eivät menisi liian synkiksi. Korvikkeeksi kävisi kyllä ihan hyvin diashow elämäni kohokohdista, mutta sen kuvan, jossa oksennan synnytyksen alettua ämpäriin, saa jättää pois. Pari karjalaista itkijänaista voisi tietysti olla, ihan kotiseuturakkaudesta. Robbie Williamsin No Regrets saisi soida kun arkku lasketaan hautaan, loppuillasta ehkä Angelskin. Pappi ei saisi kahvia juodakseen, koska en kirkkoon kuulu.

Semmoiset hautajaiset minä tahtoisin.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Tutti

Nyt se pentele saa luvan lähteä.

Pääsiäislomailu mummilassa meni tutin suhteen ihan hullutteluksi.
Yöunille kellahtava Itu viskeli tuttiaan ympäri huonetta, nauroi ja viskeli uudelleen jos tutin käsiinsä sai. Kun kielsin sitä enää tiputtamassa, ojensi hän kätensä pitkäksi, roikotti tuttia sormissaan ja varsin harkitusti sen tipautti. Nauraen.

Joten. Nyt se turhake, joka enää nukkuma-aikoina on käytössä, saa lähteä.
Heti kun olen puolentoista viikon reissusta toipunut ja jaksan kuunnella protestikiljuntaa.