torstai 29. tammikuuta 2015

Vietävän Victoria

Tämä käsityön sankari yritti ommella lapselleen verhot.

Yritin kerrankin olla säästäväinen, sillä kangas maksoi huikeat viisi euroa kun sen joskus syksyllä ostin. Oikein sydäntä lämmitti kun ajattelin miten halvat mutta kivat verhot Itu saa!

Vaan eipä saa.

Lidlistä reilut kymmenen vuotta sitten ostettu Victoria-merkkinen ompelukoneeni päätti, että verhoja ei tule. Hän on jo aiemminkin harrastanut lankasöheröiden tekemistä, mutta nyt niitä tuli oikein liukuhihnalta. Kiristin sieltä ja löysäsin täältä ja säädin sieltä sun täältä, mutta söheröt olivat ja pysyivät.

Ei tullut verhoja.
Teki mieli käydä viskaamassa Victoria parvekkeelta, mutta otti niin paljon päähän, etten viitsinyt tehdä edes sitä.

Mun ompelut oli siinä. Piste.

Vauvoja, vuosikkaita ja valmistuneita




Kirsikkapuiston korttitehtaalla on taas ollut kiirettä.
Yksi on syntynyt, toinen täyttänyt vuoden ja kolmas valmistunut.

Tossukat on neulottu lempparistani Garnstudion Merino Extra Fine -langasta, mutta tuo tossujen malli on vähän hassu. Pohjasta tulee hiukan muhkurainen eikä kauhean kuvauksellinen, mutta ehkäpä se ei käytössä haittaa.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Sanainen arkku

Pari päivää sitten Itu sanoi kahdesti "isi", tänään kuului ensimmäinen "äiti".

Olemme siis askeleen verran lähempänä sitä, kun nykyään kiivaasti ojentuvan ja tietoa halajavan etusormen kaveriksi alkaa ilmaantua kysymyssanoja. Sekä sitä, että omia sanoja on alettava varoa entistä enemmän.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kuurankukkia ja tilhiparvia





Vuoden ja kahden kuukauden ikäinen lapsi on monella tapaa aika hauska tapaus. Sen lisäksi, että joskus ei ole, mutta siitä kirjoitin jo aiemmin.

Hän on jo henkilö, jolla on oma selkeä luonne.
Hän tekee mitä tahtoo, eikä ole enää tahdoton pötkylä, jota kannellaan minne sattuu.
Hän vitsailee, omalla sanattomalla tavallaan, ja hekottaa katketakseen, kun häntä viihdyttää.
Hän osoittaa tuhannesti päivässä tavaroita ja tahtoo tietää mitä ne ovat.
Hän malttaa istua syöttötuolissaan maitopullon kanssa sen aikaa, kun äiti käy parvekkeella kuvaamassa kuurankukkia ja haloa.
Hän kiinnostuu ikkunansa takana mellastavasta tilhiparvesta ja kyyköttää pitkän aikaa sylissä katselemassa niitä. Paukuttaa kämmenellään lasia ja ihmettelee, kun tilhet karkaavat pois.

maanantai 19. tammikuuta 2015

lauantai 17. tammikuuta 2015

Neiti Äkämö




Idusta on tullut aikamoinen neiti Äkämö. Räyhähenki. Berserkki.

Tottahan se toki on, että maailmassa on monta virhettä ja epäkohtaa, mutta on kovin vaikea uskoa, että esimerkiksi syöttötuolissa istuminen, vaipan vaihtaminen, pukeminen ja se, ettei saa koskea kuumaan hellaan, varsinaisesti kuuluisivat niihin.

Näin kuitenkin tuntuu olevan.

Useamman kerran päivässä Itu päättää esittää eriävän mielipiteen ja voi tytöt ja pojat, se kuuluu kauas. Neiti Äkämö kirkuu ja vaeltaa epätoivoisna, lähes jalkaa polkien ympyrää eikä millään saattaisi sietää vallitsevaa asiain tilaa. Mikä se sitten kulloinkin on.

Hänen etiikkansa ja logiikkansa ovat varsin hämäriä. Hän saattaa kähveltää pöydältä pastillirasian tai isin voileivän, jatkaa matkaansa heiluttaen leipäviipaletta toisessa ja juustosiivua toisessa tahmeassa kourassaan. Kun hänen varkautensa sitten huomataan ja anastettu omaisuus palautetaan oikealle paikalle, seurauksena on luonnollisesti kirkuen esitetty epätoivoinen vastalause.

Huvittavin tilanne oli kaiketi eilen, kun leikimme kaikessa rauhassa Idun huoneen lattialla. Itu käveli ikkunan ääreen ja sieltä pois. Seuraavassa sekunnissa, ilman mitään näkyvää syytä, neiti Äkämö otti vallan ja aloitti kokovartalovispauksen ja kirunnan.

Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että neiti Äkämön muisti on verrattain lyhyt. Hänen huomiotaan on joskus vaikea kiinnittää toisaalle kiukun koittaessa, mutta kaiketi hän sitten unohtaa kiivastuksensa syyn ja jatkaa touhujaan.

Mikä useimmiten tarkoittaa keittiötarvikkeiden kantamista ja levittelyä ympäri asuntoa.
Taikka lattialta löytyvien roskien ja paperinpalojen syömistä.

torstai 15. tammikuuta 2015

Uudelle sukulaiselle




Vauvauutiset saavat minussa aina hyvin nopeasti aikaan "mitä minä neulon hänelle?!?" -reaktion. Näin kävi myös siinä kohtaa, kun kesällä saimme kuulla tulossa olevasta Idun serkusta. Koska neulominen vauvavuoden aikana ei ollut sujunut kovinkaan jouhevasti, jos ollenkaan, yritin puhua itseni ympäri ensimmäisenä mieleen tulleesta ajatuksesta neuloa serkkuvauvalle peitto. Pari kuukautta siinä menikin vatuloidessa, mutta kun en muutakaan kivaa keksinyt, päätin tehdä sen peiton.

Lankojen tilaaminen kävi nopeasti, mutta jouduinkin sitten odottelemaan niitä liki kuukauden. Sitten kun langat vihdoin tulivat, tajusin, että minä pölvästi olin tilannut ihan hirvittävän ohutta lankaa. Tokihan minä tajusin, että Garnstudion Baby Merino on ohuempaa kuin vanha tuttavani Merino Extra Fine, mutta totuus iski silti kovaa. Sitä piti taas sulatella muutama viikko ja yritinpä keksiä jotain korvaavaakin työtä peitolle. En keksinyt.

Hiukan yli kuukausi ennen serkkuvauvan arvioitua saapumispäivää minä vihdoin aloitin peiton. Yksi oikein, yksi nurin ja toisella puolen kaikki oikein. Reunoihin muutama silmukka ainaoikeaa. Pitkältä ja kiviseltä tuntui tie peiton valmistumiseen ja eräpäiväkin häämötti. Onneksi Itu nukkui muutamat tosi pitkät päiväunet ja telkkarista tuli Matlock. Kaksi päivää lasketun ajan jälkeen peitto oli vihdoin valmis. Serkkuvauva antoi odottaa itseään vähän pitempään.

Nyt hän kuitenkin on tullut ja päässyt jo peiton alle pötköttämäänkin.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Taidetta taaperolle



Olen jo jonkin aikaa haalinut kivan näköisiä kortteja, joista voisi Idun huoneen seinälle tehdä sommitelman. Aina on kuitenkin jotain puuttunut. On ollut kehys ilman kuvaa, kuva ilman kehystä, liian vähän taulukoukkuja... Eilen sain lopulta koottua kaikki puuttuvatkin palaset ja Don tuli miehekkäästi lyömään taulukoukkuja seinään.

Lopputuloksesta tuli ihan hauska, "tauluthan" ovat tietenkin tarkoituksella taiteellisesti hyrskyn myrskyn. Itselleni epätyypillisesti halusin asetelmaan vain valkoisia kehyksiä ja pari noista olikin alunperin ihan muun värisiä, ennen kuin maalasin ne uudelleen.

Ainoa huono puoli tässä on se, että elokuussa tekemääni viirinauhaa piti siirtää ja nyt se ei peitä tapetissa olleita tahroja. Ehkä me pystymme elämään sen kanssa.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Talven värejä





Päivät Idun kanssa tuntuvat usein aika pitkiltä.
Erityisen pitkiksi ne on tehnyt se, että kävelystä kipeytyvä kantapääni on aika tiukasti sitonut meidät neljän seinän sisään. Viime viikolla sain kuitenkin itseni lääkäriin ja sieltä reseptin sen verran toimiviin nappeihin, että käveleminen onnistuu taas.

Vaikka onkin vielä varottava sitä, etten särkylääkehuuruissa riko jalkaani enempää, rohkenen nyt kuitenkin jo vähän liikahtaa kotoa. Ehkä syytänkin niitä lääkkeitä siitä, että vaikka mittari lähenteli tänään miinus kahtakymmentä, retuutin Idun pienelle kärrilenkille.

Aika jähmeää oli Emmaljungien kulku hyvin auratullakin tiellä, joten ehkä odotamme vähän lauhempaa ilmaa ennen seuraavaa retkeä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Hyvä ruoka, parempi seura



Eilistä iltaa vietettiin ystäväperheen seurassa.

Olen monta kertaa moneen eri tilanteeseen meinannut tehdä focacciaa, mutta aina se on jäänyt. Nyt se kuitenkin tuntui istuvan passelisti linssilasagnen teemaan, joten upotin käteni taikinaan. Taikinan ohjeen nappasin Liemessä-ruokablogista ja päälle laitoin kirsikkatomaateja, mozzarellaa, basilikaa ja oreganoa. Lopputulos oli turmiollisen hyvä! Jälkiruoaksi leivoin banaani-toffeecupcakeja, joista taisi tulla parhaimpia tekemiäni cupcakeja.

Tämän mässäilyn päätteeksi oli hyvä istua sohvalle, keskustella henkeviä ja ratkoa kolmen eri-ikäisen vintiön touhuissa vastaantulevia draamatilanteita. Oli myös aika liikuttavaa kun kuusivuotias kulki Idun perässä, silitti tämän poskea ja sanoi "sä oot ihana".

lauantai 10. tammikuuta 2015

Turkoosit tossukat

Ihmistaimia on tässä lähiaikoina tupsahdellut maailmaan enemmänkin, joten olen päässyt neulomaan aika monet vauvan tossut. Nämä turkoositkin lähtivät lämmittämään eräitä uusia pikkuruisia varpaita.

torstai 8. tammikuuta 2015

Onnentoivotuksia

Vuoden korttiaskartelut alkoivat Idun setämiehelle suunnatulla synttärikortilla.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Vink vink

Emmaljungan insinööreille (taikka muidenkin vankkurivalmistajien tuotekehittäjille) ilmainen vinkki:
rattaiden eteen kiinnitettävä lumiaura olisi aika kätevä värkki.

perjantai 2. tammikuuta 2015

1423 km










Arviolta otsikossa mainitun kilometrimäärän me istuimme autossa jouluretkellämme.

Matkalle mahtui muun muassa kaksi jouluaattoa (ensin mummilassa ja sitten mummolassa), röykkiöittäin lahjoja, harvinaislaatuinen kohtaaminen isomummon kanssa, ex tempore -pysähdys Malmgårdin kartanopuodissa, kinkkua, suklaata ja puolentoista torttukilon paistaminen anoppilassa, serkkuvauvan syntymäuutisen vartomista, neulepuikkojen kilkatusta, Donin ärinää tankkipelin äärellä, Idun syömiä huikeita kuhasoppa-annoksia ja kirjan lukemista Kuutin kanssa.

torstai 1. tammikuuta 2015

2015

Huono elokuva, keskinkertaista samppanjaa ja hyvää suklaata, siinäpä meidän uudenvuodenjuhlallisuutemme olivat. Kotoa jaksoimme poistua pienen rakettienihmettelyiltakävelyn verran, jonka aikana Itu hukkasi yhden tutin.

Olkoon alkanut vuosi kaikin puolin parempi niin Sinulle kuin minullekin!