torstai 10. joulukuuta 2015

Halkeamista valo paljastuu

Haluaisin sanoa, että elämme jännittäviä aikoja.
Että työn alla on paljon kaikenlaista.
Varmaa ei ole kuin äidin perunkirjoitus, mutta epävarmaa paljonkin.

Kävin tänään kuuntelemassa yhden tuttavan (ja asiakkaan?) kauniita sanoja siitä, mitä tämä blogi minusta kertoo. Toissapäivänä vastailin ihanien naisten vaikeisiin kysymyksiin. Nyt istun sohvalla syömässä raejuustomunakasta, sillä päätin yrittää sanoa heipat vehnälle ja lisätylle sokerille. Valmistuminenkin on ihan lähellä, ei tosin minun. Joululahjat on kai ensimmäkseen ostettu, jouluverhot ripustettu ja maljakossa punaisia tulppaaneja. Kahvikupissa köntti voita.

Tänään on tuntunut siltä, että se elämä minkä haluaisin, on mahdollista saavuttaa.
Suurin este on pelko.

6 kommenttia:

  1. Hyppää rohkeasti puuhiin, jos se on mahdollista. Tämän päivän Positiivareissa on ihana Jussin kirjoitus miten häntäkin pelotti aloitti Positiivarien toiminta. Käypä kurkkaamassa: positiivarit.fi/ajatusten aamiainen 3528.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta! Ihan totta puhui Jussi tuossa kirjoituksessa.

      Poista
  2. Hus pelko! Onnea ja rohkeutta oikeisiin valintoihin! Myöhäinen Osanottoni äitisi poismenon johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta sekä tsemppauksesta! Valintojen oikeellisuudesta en tiedä, mutta eipä sitä saa tietääkään jos ei kokeile. :)

      Poista
  3. Tee tai älä tee. Ei ole yrittämistä.

    Molto zemii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muchos kiitos!
      Muut yrittää, mie teen mitä mie tahon. Vai miten se meni...

      Poista

Sana on vapaa.