tiistai 29. joulukuuta 2015

Gluteenittoman pastan toinen mahdollisuus eli pohdintaa ruokavaliosta

Kolme viikkoa sitten hankkiuduin eroon taloutemme vehnistä ja sokereista. No, ainakin melkein kaikista. Yllättävän helppoa on ollut, mitä nyt kaupassa käydessä alkaa ottaa päähän, kun tuntuu että mitään ei voi ostaa. Hysteerisesti en ole esimerkiksi tuotteiden ainesosaluetteloita syynännyt ja jouluna sorruin syömään 12 Wiener Nougatia. Niistä ei vielä tullut paha olo, mutta ei myöskään himo saada lisää.

Vaikeinta on päivittäinen ruoanlaitto, mutta se on ollut vaikeaa aina. Pääasiassa siitä syystä, ettei jaksaisi eikä huvittaisi eikä keksi mitä syötäisiin. Tänään uskaltauduin kokeilemaan gluteenitonta pastaa avokadopastassa. Eihän se ihan samanlaista ollut, mutta ei myöskään ihan niin kamalaa, kun mitä muistelin. Kerran aikaisemmin olen nimittäin gluteenitonta pastaa syönyt, ja silloin vannoin, että jos tämä on ainoa pastavaihtoehto, niin elän ilman pastaa... Idullehan avokadopasta maistuu aina ja nytkin upposi kukkurallinen kulhollinen. Hän ei tämmöisissä asioissa ole niin ronkeli. Minä sen sijaan saatan olla ja siksi ilahduin kovasti, että tästä pastasta tuli näinkin hyvää!

Mistä syystä minä sitten ryhdyin tämmöiseen ruokapöljäilyyn? Laukaiseva tekijä oli lokakuussa televisiosta tullut sokeridokumentti yhdistettynä joulukuun alun pitsansyöntiin, jonka jälkeen olin loppuillan pinkeä kuin ilmapallo. Reaktio, joka on esimerkiksi pullasta ja monista leivistä usein tullut. Kolmeen viikkoon ei ole semmoista tunnetta tullut, joten ehkäpä tämä toimii. Tarkoitukseni ei ole elää loppuikääni vehnättä ja sokeritta, mutta toivon, että pääsen niistä jollakin tavalla irti. Niin, että tulevaisuudessa on helpompi jättää karkkipussi kauppaan ja pullansyönti erityisiin juhlapäiviin. Makeutusmyrkkyjähän minä en ole koskaan käyttänytkään, joten ne eivät ole ongelma saati vaihtoehto tavalliselle sokerille.

Eikä kai siitä haittaa ole, jos samalla onnistuu olemaan hyvä esikuva Idulle. Hänhän on ikävästi kaikkien sokerijogurttien ja muiden ravitsemuksellisten turhakkeiden kohderyhmää. Nyt on jo pikkukäsi alkanut kaupassa maitohyllyn äärellä ojentua kohti iloisenvärisiä vanukaspurkkeja sun muita. Onneksi pikkukäsi on kuitenkin vielä varsin helposti harhautettavissa ja henkilö siellä käden päässä ilahtuu ihan yhtä paljon kurkusta kuin keksistä.

Mutta se siitä paasauksesta. Nyt aion keittää ison kupillisen kahvia, syödä palan tummaa suklaata (joka, loogista tai ei, on sallittua ruokavaliossani) ja virkata pari afrikankukkaa.

8 kommenttia:

  1. Meillä on aika samanlaisia suunnitelmia monestakin syystä. Aluksi totaalikieltäytyminen sokerista ja sen jälkeen maltilla. Katsotaan miten onnistuu, kun ertiyisesti mies on oikea sokerihiiri. Vehnää on jo vähennetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä teille! Me taidetaan olla molemmat sokerihiiriä, Don tosin enemmän ns. "pakon" edessä. Ei siis itse osta herkkuja, mutta jos niitä joku kotiin kantaa, syö kyllä.

      Poista
  2. Gluteenittomissa pastoissa on muuten eroja. Suosittelen siis kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Itse syön useimmiten Lidlin gluteenitonta maissipastaa, sillä se on halpaa ja mukiinmenevää. Ei se missään nimessä tavallista pastaa voita, mutta ei myöskään ole liian häiritsevää maultaan tai rakenteeltaan. Mielipiteeni saattaa kyllä johtua myös tottumisesta, mieheni kun ei suostu syömään sitä millään. Urtekramin täysjyväriisistä tehty pasta taas oli ihan parasta gluteenitonta pastaa, mitä olen syönyt. Sellaista "tämähän maisuu ihan oikealta pastalta" -tasoa. Urtekramilla on muitakin tosi hyviä glueenittomia tuotteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! En muista mitä (ällö)pastaa silloin aikaisemmin kokeilin, nyt oli Semperin ja se tosiaan ihan jees. Minä jotenkin kuvittelin, että Lidl on joku gluteeniton mekka, mutta en tainnut tuolta meidän lähilidlistä löytää yhtään gluteenitonta tuotetta. :o

      Poista
  3. Mäkin yritän jättää kaikki turhat sokerit (vehnä ei niin iso osa ole elämääni muutenkaan) heti, kun vaan saan ensin syötyä kaikki nämä joulusuklaat... *mums mums mums*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, been there done that. :D

      Poista
    2. Meillä muuten yllättän hyvin toimi se, että kielsin joulusuklaiden oston ja äiti ehti onneksi viestin välittää tädilleni, joka ihme kyllä totteli. :) Se yksi ainoa Wiener Nougat -rasia tuli ja sen vastustaminen olikin tosiaan aivan liian mahdotonta.

      Poista
    3. Kävi kanssa mielessä, että olis pitänyt kieltää. Mutta salaa (itseltäni) varmaan halusin suklaata. Nyt kaduttaa.

      Poista

Sana on vapaa.