keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kuinka vauvoja kohdellaan




Ennen viime sunnuntaita olin ollut ristiäisissä viimeksi yhdeksäs kesäkuuta vuonna 1979. Silloin minut liitettiin seurakuntaan, josta sittemmin olen eronnut. Koska en sattuneesta syystä muista omia ristiäisiäni, oli hiukan jännittävää päästä osallistumaan Idun serkkuvauvan ristiäisiin. Huomasin pohtivani kaikkea hupsua, kuten sitä, että tulevatko ne sitten vauvan kanssa alttarille sitä käytävää pitkin...

Pakanuudestani huolimatta olen aina nauttinut kirkkojen arkkitehtuurista ja sunnuntainen ristiäiskirkko tarjosi sikäli paljon silmänruokaa. Jännittävintä oli toki nähdä pieni serkku ensimmäistä kertaa sekä kuulla hänen nimensä. Ja se nimi olikin heti jotenkin itsestäänselvä, tietysti juuri se on hänen nimensä.

Itu ei ollut vielä erityisen kiinnostunut serkusta, vaikka vauvanuken kanssa olimmekin etukäteen harjoitelleet sitä, kuinka vauvoja kohdellaan. Eli silitetään hellästi päätä ja seuraavassa hetkessä napataan puolinelsoniin... Mistä syystä olikin oikein hyvä, että Itua kiinnostivat enemmän vähän isommat ihmiset.

Hyvä oli myös se, että isommat ihmiset olivat kiinnostuneita Idusta.
Minä sain siis rauhassa syödä itseni ähkyyn kakkupöydässä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.