torstai 26. helmikuuta 2015

Tomera poika

Tapahtui tänään kerhoon mennessä päiväkodin eteisessä.

Taaperoni seisoi valkoruskeassa toppapuvussaan ja keltaisessa myssyssään käytävällä, kun yksi päiväkodin tädeistä pysähtyi juttelemaan hänelle.
"Kylläpä on tomera poika. Minkäs ikäinen hän on? Niin tomerasti siinä seisot jo."
"Vuoden ja kolme kuukautta. Ja hän on kyllä tyttö."
"Ai että, minä ihan pojaksi luulin kun hän on niin tomeran näköinen."

Jäin miettimään, että mikä on tomeran vastakohta. Kun semmoisia kai tytöt sitten yleensä ovat.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Taaperon mentävä kolo

Hiukan pysäyttävää törmätä vessasta tullessaan nuoreen seikkailijaan, joka tepsuttaa vastaan muina taaperoina, vaikka hänen pitäisi olla pinnasängyssään turvasäilössä.

Tapahtumain kulku on hiukan epäselvä koska, noh, minä olin siellä vessassa, mutta väkevä veikkaus on, että tyyppi onnistui vihdoin tekemään saman minkä isänsä samassa sängyssä aikoinaan. Eli rytkyttämään niin voimallisesti, että pohja pomppasi kannattimiltaan, putosi maahan ja sai aikaan taaperon mentävän kolon.

Onneksi tilanne on helposti korjattavissa, eikä Idun tarvitse siirtyä lattialle nukkumaan.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Onnentoivotuksia

Eilen vietettiin ystävän kolmekymppisiä. Syötiin vähän sushia ja mahdottoman hyvää kakkua. Idulla oli monta lajitoveria ihmeteltävänä, mutta kivointa oli kulkea pari vuotta isompien poikien perässä ja ihmetellä niiden touhuja.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Päivän jännittävin seikkailu

Stockmannin hissi. Kaksi naista lastenvaunujen kanssa käy keskustelua siitä, mihin he ovat menossa.
"Olisi me voitu tässäkin kerroksessa jäädä."
"Mihin me ollaan menossa?"
"En minä tiedä, päätä sä."
Viimeiset sanat on kohdistettu hissiin astuneelle tuntemattomalle naiselle.
"Mä olen menossa parkkihalliin..." hän toteaa.
"Voidaan me sinnekin mennä!"
"Menee tää aika näinkin."
"Kyllä. Tuntuu niin kuin olisi matkalla ja ihan ilmaistakin tämä on."
"Mä jään tässä, nyt te joudutte itse päättämään minne menette", tuntematon toteaa.
"Eipä joudutakaan!" he iloitsevat, sillä sisään astuu uusia tuntemattomia ja matka jatkuu.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Hyvin pyyhkii!




Syytän äskettäin puhjenneesta tiskirättihulluudestani Norsista ja hänen ihanaa Muija-tiskirättiään. Sen kun näin, oli pakko päästä lankakauppaan ja työn ääreen. Omastani ei luonnollisestikaan tullut yhtä sievää ja siistiä, mutta eiköhän tuo asiansa ajane.

Jokunen ilta näissä tiskirättitalkoissa meni ja vähän pelkään, että lisää on tulossa. Sen verran kiva noita on tehdä ja saada valmiiksi. Ensimmäisen kerran olin pappia kyydissä jo neljä vuotta sitten, mutta silloiset tekeleeni olivat sen verran onnettomia, etten oikein innostunut. Mutta vielähän tuota ehtii.

Värikkäät langat ovat Hjertegarnin Bommix Bamboota, musta Novitan Bambua. Fuksianpunaiseen olen mallia ottanut Norsikselta, violetin ohje täältä. Kirjavat ovat isoäidinneliöitä ja korallinpunainen lienee korinpohjaneuletta.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Me söimme keltaista lunta






Vauvoissa on semmoinen ikävä puoli, että ne tuovat mukanaan hirvittävän kasan vaatteita. Olen oman pieneksi jääneiden vaatteiden varastoni kanssa pähkäillyt, sillä kirpparipöydän varaaminenhan on aivan liian monimutkaista ja aikaavievää touhua. Sitten päähäni pälkähti nerokas idea: vauvan vaatteiden vaihtokutsut! Jos minä en jaksa mennä kirpputorille, voi kirpputori tulla minun luokseni.

Tänään sitten semmoisia kutsuja vietimme. Mukana oli kolme tuttua rouvaa ja yksi tutuntuttu, enemmänkin olisi voinut olla, mutta en rohjennut heti järjestää mitään avointa Facebook-tapahtumaa. Kaikilla oli kätevästi pienempiä lapsia kuin minulla, joten kiusausta tehdä omia hankintoja ei tullut. Mikään suunnaton kato omassa vaatevarastossani ei käynyt, mutta kun oli muuten niin mukavaa, niin eipä tuo haitannut. Pääsin myös toteuttamaan itseäni leipomisen suhteen, sillä tokihan kutsuilla täytyy kahvit juoda. Vaahtokarkkipintainen mutakakkutyyppinen herkku tosin meni jo ällömakeuden puolelle.

Ja se keltainen lumi, se oli yhden rouvan tuomaa tyrnijäädykettä, joka tarjoiltiin taiteellisen lysähtäneessä muodossa.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystäville

En ole mikään aktiivinen ystävänpäiväkorttien lähettelijä, mutta kun nyt kerran sain idean, niin tulipa semmoisiakin muutama tehtyä. Itua käytin tässä luonnollisesti törkeästi hyväksi ja pistin hänet iltana muutamana paperin ääreen väriliitujen kanssa. Aiemmat parin kuukauden takaiset liitupiirrokset olivat varsin näkymättömiä (liituja olisi ollut hauskempi syödä), mutta nyt nuori taiteilija innostui. Parin piirretyn paperin jälkeen minä kävin häikäilemättömästi saksien kanssa teosten kimppuun ja jatkojalostin ne korteiksi.

Niiden myötä iloista päivää myös Kirsikkapuiston ystäville!

torstai 12. helmikuuta 2015

Niin pieni on blogosfääri

Keksin, että pakastimessa olevat kananpalat täytyy jatkojalostaa korianterikanaksi.  Vain resepti puuttui. Kirjoitin sanan googleen ja pohdin, että onkohan semmoista ruokalajia edes olemassa. Mutta kyllä kai nyt joku muukin on joskus korianterikanaa halajannut.

Aikani Googlen tuloksia selattuani löysin erittäin kiintoisan reseptin.

Villahousuvintiö



Aavistuksen on vaikea saada viisitoistakuisesta tärähtämätöntä kuvaa uusissa villahousuissaan. Mutta siinä ne nyt ovat, vintiö ja villahousut.

Mummi on tähän asti ollut Idun pääasiallinen villavaatetuksen tuottaja, mutta halusin välillä tehdä jotain itsekin. Villahousujen ohje löytyi Garnstudiolta ja oli vallan näppärä ja yksinkertainen. Sen verran siihen tykästyin, että ensi talven pöksyjä varten on jo langat hankittu. Täytyy vain toivoa, että Itu kasvaa laskelmieni mukaan...

Näissä housuissa lankana on ohjeenmukainen Merino Extra Fine, jota on varsin mukava neuloa.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Huipulla tuulee









Viime viikko vietettiin tässä taloudessa talvilomaa. Matkasimme Rukalle samaan tuttuun mökkiin, jossa olemme olleet parina vuonna aiemminkin. Viime vuosi jäi välistä, koska Itu oli vielä niin pikkuruinen. Nyt hän on jo iso ja viihtyi oikein mielellään mukana olleiden mummon ja papan seurassa ja me pääsimme Donin kanssa kaksin mäkeä laskemaan. Yhtenä iltana pääsimme myös baariin (kokemaan katkeran tappion pubvisassa) ja jaksoimme olla siellä ehkä pari tuntia. Hauskaa se oli silti, kuten lomailu muutenkin, eikä vähiten sen takia, että mummo ja pappa viihdyttivät vintiötä ja uittivat vannassa kurttuiseksi.

Ituakin yritimme saada mäenlaskuhommiin, pulkalla tosin. Ei hän siitä juuri välittänyt, sillä paljon hauskempaa oli kävellä ITE. Sen verran mitä kylmän tuulisella tunturilla nyt tarkeni. Ehkä hän sitten innostuu enemmän, kun vuoden tai kahden päästä voi kavuta laudalle ja hujauttaa huipulta rinnebaariin. Noin kuvainnollisesti ilmaistuna.

Nyt pitäisi sitten ihmisen tottua takaisin arkeen ja siihen, että saunaa ei ole tarjolla joka ilta.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Tuoretta leipää




Mieleni alkoi tehdä vastaleivottua leipää.

Laiska kun olen, halusin päästä helpolla ja päätin kokeilla vaivaamattoman leivän ohjetta. Muistelen, että olen kerran aikaisemmin sellaisen tehnyt, mutta silloin en kaiketi suuria tunteita kokenut, koska leipä ei ole jäänyt vakituiseen tuotantoon taloudessamme. Ohje löytyi sattumalta myös kauniin, joskin ikävän yhdyssanavirheisen, jauhopussin kyljestä.

Taikina taisi kohota yhteensä miltei kahdeksantoista tuntia ja lopputulos olikin sen mukainen; makoisa, pehmoisa ja rapsakka leipä, jota taaperokin tuntuu jäystävän mielellään, vaikka kuvassa hiukan ärhäkkä ilme onkin.
Tätä voisi tehdä toistekin!

maanantai 9. helmikuuta 2015

Äitiyden halvat huvit

Tässäpä kätevä tapa viihdyttää itseään taaperon parkuessa kärreissä ulkoilun aikana:
Työnnä kärrejä pitkin auraustraktorin renkaanjälkiä. Parkuminen saa hupaisan tärisevän soinnin.

Hyvässä tapauksessa parkuja saattaa itse hämmentyä uutta ääntään ja vaieta.
Meillä näin tosin ei käynyt.