lauantai 17. tammikuuta 2015

Neiti Äkämö




Idusta on tullut aikamoinen neiti Äkämö. Räyhähenki. Berserkki.

Tottahan se toki on, että maailmassa on monta virhettä ja epäkohtaa, mutta on kovin vaikea uskoa, että esimerkiksi syöttötuolissa istuminen, vaipan vaihtaminen, pukeminen ja se, ettei saa koskea kuumaan hellaan, varsinaisesti kuuluisivat niihin.

Näin kuitenkin tuntuu olevan.

Useamman kerran päivässä Itu päättää esittää eriävän mielipiteen ja voi tytöt ja pojat, se kuuluu kauas. Neiti Äkämö kirkuu ja vaeltaa epätoivoisna, lähes jalkaa polkien ympyrää eikä millään saattaisi sietää vallitsevaa asiain tilaa. Mikä se sitten kulloinkin on.

Hänen etiikkansa ja logiikkansa ovat varsin hämäriä. Hän saattaa kähveltää pöydältä pastillirasian tai isin voileivän, jatkaa matkaansa heiluttaen leipäviipaletta toisessa ja juustosiivua toisessa tahmeassa kourassaan. Kun hänen varkautensa sitten huomataan ja anastettu omaisuus palautetaan oikealle paikalle, seurauksena on luonnollisesti kirkuen esitetty epätoivoinen vastalause.

Huvittavin tilanne oli kaiketi eilen, kun leikimme kaikessa rauhassa Idun huoneen lattialla. Itu käveli ikkunan ääreen ja sieltä pois. Seuraavassa sekunnissa, ilman mitään näkyvää syytä, neiti Äkämö otti vallan ja aloitti kokovartalovispauksen ja kirunnan.

Hyvä puoli tässä kaikessa on se, että neiti Äkämön muisti on verrattain lyhyt. Hänen huomiotaan on joskus vaikea kiinnittää toisaalle kiukun koittaessa, mutta kaiketi hän sitten unohtaa kiivastuksensa syyn ja jatkaa touhujaan.

Mikä useimmiten tarkoittaa keittiötarvikkeiden kantamista ja levittelyä ympäri asuntoa.
Taikka lattialta löytyvien roskien ja paperinpalojen syömistä.

8 kommenttia:

  1. Melkein kuin olisi simpanssi lemmikkinä. Hyvä puoli tässä on se, että tämä simpanssi kasvaa ja kehittyy tuosta.

    (Kauheeta riskipeliä kommentoida tämmöistä äiti-ihmiselle, mutta mä luotan siihen, että kaikista äideistä just sä kestät sen, että sun lasta verrataan simpanssiin. Jotka on kyllä söpöjä, joskin tuittupäisiä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt oon kyllä tosi loukkaantunut. Meidän lasta kutsutaan marakatiksi tai apinaksi, ei simpanssiksi. :)

      Itse asiassa se vähän hirvittää, että mitä sitten kun hittavaisemme alkaa kunnolla ymmärtää puhetta, tai herranjestas, puhumaan itse. Kun jotenkin on tosiaan tottunut pitämään häntä vähän semmoisena eläimenkaltaisena...

      Poista
  2. Mutta syöttötuolissa istuminenhan on kidutusmuoto pahimmasta päästä! Ainakin näin olen ymmärtänyt. Oltiin lepsuja ja irrotettiin trip trapin kaari. Nyt kelpaa istua välillä omassakin tuolissa, josta yltää kuitenkin paremmin syömään kun tavallisilta tuoleilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vielä ei taida meidän marakatilta uskaltaa kaarta poistaa... Tosin hassua kyllä, hän istuu monesti rauhallisemmin silloin, kun on valjailla kiinni tuolissa. Ja silloinhan syöttis on ihan ok, kun sinne saa kiivetä itse. Se kylläkään ei tapahdu ikinä ruoka-aikaan. :P

      Poista
  3. Vaatteet ovat pahoja, nakuna on onnellisempi olla. Sama koskee myös vaippoja ja varsinkin niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, minä vähän odotan tuota vaihetta vielä tulevaksi. Jos Äkämö on vaippasillaan, niin kyllä hän sitä yrittää vähän nyhtää. Onneksi ei ole vielä hoksannut miten se riisutaan...

      Poista
  4. Se on kyllä kumma, miten jokaiseen ihanaan pieneen lapseen iskee aina välillä tuo neiti/herra Äkämö. Milloin mistäkin syystä ja usein jopa ihan syyttä. Taitaa se vaan olla lapsillakin huonoja päiviä vaikka kuinka elämän pitäisi olla vielä niin aurinkoista ja helppoa. Eikä vanhempien elämää saa päästää ihan liian helpolla. Totuus on välillä näytettävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä se on välillä näytettävä kaapin paikka, itse kunkin. :)

      Poista

Sana on vapaa.