sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Harmaan sävyjä








Kävimme kävelemässä läheisen järven ympäri. Kovin oli vaikea löytää väripilkkuja marraskuisesta harmaudesta vaikka hiukan yritti aurinko taivaanrannasta jotain väriä pilvien väleihin sutia.

Päätä lämmitti vastaneulottu pipo*, joka kerrankin on oikein mainio pipo; yltää korville ja on muutenkin sopivan kokoinen.

---
*Take Away Hat, ohje Ravelrystä. Lankana Garnstudio Drops Big Merino. Tupsussa Novitan Hile.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Ensimmäiset synttärijuhlat










Lauantaina juhlittiin yksivuotiasta. Minä tein kakkua, inkivääripikkuleipiä ja pinaatti-juustomuffinsseja, äiti ja sisko leipoivat pullaa. Karjalanpiirakat matkasivat pöytään viidensadan kilometrin päästä, marttakollegan kätösistä. Myrnat kaivettiin kaapista ja itsetehdyt silkkipaperipompomit ripustettiin katonrajaan. Pikkuserkulta kierrätetyssä koltussa juhlinut synttärityttö oli ihmeissään ja ihastuksissaan herkuista, lahjoista ja läsnäolijoista.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Villatakki vintiölle






Ystäväni Versaali neuvoi minua varhaisessa raskausvaiheessa neulomaan varastoon isompia vaatteita vauvalle, sillä niitä pieniä kuitenkin tulee niin paljon lahjaksi. Ajatus kuulosti loogiselta, joten puoli vuotta ennen laskettua aikaa ryhdyin neulomaan Rowanin ihanasta Baby Merino Silk dk -langasta ihanaa Hazel-villatakkia. Koossa 9-12 kuukautta.

Takkia oli neulomatta yksi hiha ja huppu kun se jäi lepotauolle. Idun synnyttyä sain neulottua hihaa neljä kerrosta ja sitten oli taas lepotauon paikka.

Pari viikkoa ennen Idun ensimmäistä syntymäpäivää aloin pohtia takin purkamista ja neulomista uudelleen vaikka sitten isommassa koossa, sillä lankaa kyllä on. Onneksi kuitenkin kokeilin kappaleita (vastentaihtoista) mallia vasten ja näyttikin siltä, että löysästä neulontakäsialastani on kerrankin hyötyä. Pari iltaa siinä meni ja sitten takki oli valmis. Ja justiinsa sen kokoinen, että se menee nyt, mutta varmasti myös vielä koko tulevan talven.

Takkia varten alunperin ostamani puunapit olivat auttamattoman isot, mutta sitten keksin napata napit tästä alpakkaneuletakista, joka on jo jäänyt pieneksi (ja taisi myös jäädä käyttämättä). Sopivat kuin, öh, napit villatakkiin.

Loppukäyttäjä on vaikuttanut myös tyytyväiseltä, paitsi huppu on inha ja napit olisi kiva syödä. Muhkuraiset saumatkaan eivät häntä häiritse, toisin kuin esimerkiksi minua.

torstai 13. marraskuuta 2014

Valmis voittamaan

"Pelataaks me tänään? Mä oon henkisesti valmistautunut voittamaan. Mä olen paininut koko illan tyttäreni kanssa eikä mua voita enää yksikään nainen tässä taloudessa."

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Yksivuotias


Tänään Itu on ollut kanssamme yhden kokonaisen vuoden.

Vuosi sitten, marraskuisena tiistai-iltana, Itu päätti singahtaa maailmaan ja sen hän myös teki, kiireellä ja ryskeellä alle neljässä tunnissa. Aloillaan hän ei juuri sen jälkeen ole ollutkaan.

Nyt Itu on liki yksitoistakiloinen, kahdeksaakymmentä senttiä lähentelevä marakatti. Itu kävelee ilman tukea (silloin kun rohkenee), höpäjää äänekkäästi omalla kielellään ja nauraa käsittämättömille asioille, hyvin usein minulle.

Sylissä Itu viihtyy väsyneenä tai silloin, kun syli on paikka, josta näkee kauemmas. Syöttötuolissa on kiva seistä ja kaikkea pitää maistaa, paitsi ehkä ruokaa.

Silloin kun asiat eivät mene Idun tahdon mukaisesti, se ilmaistaan selkeästi. Joko parkumalla dramaattisesti, puremalla tai heittäytymällä veltoksi spagetiksi. Hienosti sujuneet asiat palkitaan raikuvilla aploodeilla.

Itu on raivostuttava, riemastuttava ja hyvin rakas. Päivä päivältä kiinnostavampi pieni persoona.

--
Tyllihamon ohje bongattu täältä.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Virtahepo vauvan huoneessa



Pääsiäisen aikaan taisin ensimmäistä kertaa sitten vauvan syntymän innostua taas käsitöistä. Luulen, että syy on Uutistoimisto Anselmin ja blogissa taikka Anselmin instassa (ei voi enää muistaa kummassa) vilahtaneen Happypotamuksen. Oli pakko ostaa ohje ja kaivaa jämälangat esiin. Pääsiäisen ajan virkkasin raivoisasti mutta sitten homma jäi ns. lepäämään.

Kunnes tuossa joku aika sitten keksin, että tämänhän voisi viimeistellä Idulle synttärilahjaksi (tai jos ei onnistu, niin joululahjaksi). Pisin aika taisi lopulta mennä siinä, että pääsin kaupunkiin ja Sinooperiin hakemaan silmät Hipposelle. Joten nyt hän vihdoinkin on valmis ja hän on ihana! Luulen myös, että hän tarvitsee elämänkumppanin...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isille


Tänään on Donin ensimmäinen isänpäivä.
Lahjaksi hän halusi porkkanakakkua ja sitä myös sai.

Mietin kovasti, mitä tähän isänpäiväpostaukseen kirjoittaisin, ettei menisi liian herkäksi ja tunteelliseksi. Ehkä riittää, että iloitsen siitä, että juuri Don on Idun isi. Sillä en keksi, miten kukaan voisi olla parempi siinä hommassa.