tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kirsikkapuiston sisustusblogi

Kun muutimme tähän uuteen asuntoon, suunnittelin ryhtyväni oikeaksi sisustusbloggaajaksi (no en kylläkään ihan tosissani). Ottavani hienoja yksityiskohtakuvia nerokkaista sisustusratkaisuistamme. Hyödyntäväni keväistä tanskanvalkoista valoa ja stailaavani Idun sohvatyynyihin sointuvaksi puklutahrattomaksi rusettipääksi.

Sitten tajusin kuinka paljon ahdistun lukiessani liian täydellisestä elämästä kertovia kuvauksia. Viimeinen pisara taisi olla se, kun Don pääsiäisateriaa kuvatessani tiedusteli, miksi ihmeessä maitopurkki (tai joku muu vastaava arkisuus) pitää aina poistaa kuvasta. Niin, miksi. Sen jälkeen päätin tehdä autenttisen kuvakoosteen Kirsikkapuiston nykyisestä sijainnista, peräti ennen siivouspäivää eikä sen jälkeen.

Tässä siis nerokkaita sisustusratkaisuja, keväistä valoa ja aivan varmasti puklutahrainen Itu, joka ei kylläkään näy kuvissa koska nukkuu parvekkeella vaunuissaan.

Vierashuone
...jossa kirjat ovat värijärjestyksessä hyllyssä ja pöydän virkaa lampun alla toimittaa ylimääräinen kirjahyllyn korokeosa. Rautasohvan käsinoja puolestaan toimii vaatepuuna. Dissainia huoneeseen tuo Erik Bruunin omakätisesti signeeraama käpykortti.




Vauvan huone
...jossa ei vielä asu vauva vaan pyykkiteline, usein jopa kaksi. Tekstit verkkohyllyn reunaan (isiä avittamaan) on kirjoitettu tyylikkäästi käsin, koska kukaan ei vieläkään ole saanut ostettua uutta Dymoa. Keinuhepo on Donin vanha ja odottelee, että Itu hiukan kasvaa.




Makuuhuone
...jossa me kaikki nukumme ja josta löytyy myös vaipanvaihtopiste. Vaippaa vaihdetaan usein toki myös sohvalla tai lattialla. Riippuen siitä, missä vaihdettava vaippa kulloinkin sattuu liikuskelemaan. Huomaa trendikkään harmaa pölykerros vauvan sängyn alla.



Olohuone ja ruokailutila
...jossa sohva on täynnä puklutahroja ja lattialta löytyy Idun oma (puklutahraisa) valtakunta. Täällä sisustusta täydentävät usein lastenvaunut ja aina valikoima pukluriepuja.




Keittiö
..jota roskiin menevät pahvit yrittävät valloittaa ja josta löytyy minua ehkäpä eniten ilahduttava sisustuksellinen yksityiskohta, eli purkkiasetelma.



maanantai 28. huhtikuuta 2014

Saunapomppu

Näin pullovauvan äitinä kokee aina toisinaan järkyttäviä yllätyksiä.

Menimme vauvauinnin päätteeksi Idun kanssa ensimmäistä kertaa saunaan. Oli jokseenkin hämmentävää tajuta, että kaikki muut äiti-lapsi-parit olivat siellä syömähommissa. Eihän semmoinen vaihtoehto ollut minun imetyksestä vieraantuneeseen mieleeni ehtinyt tulla.

No, me istuimme hetken alalauteella ja pompimme. Tai siis Itu pomppi. Minä istuin.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Neljän päivän syömingit




Tuntuu, että pääsiäinen meni syödessä.
Leivoin rahkapiirakan ja sämpylöitä. Donin kanssa teimme nyhtöpossua ja coleslaw'ta. Niitä sitten syötiin monta päivää, pitkään ja hartaasti. Viinillä ja ilman. Muutama suklaamuna myös ja taivaallista juustoa. Vauvalle tarjoilimme uutuutena kaurapuuroa ja banaania.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Vauvaonnea

Itu sai tässä vähän aikaa sitten uuden pikkuserkun. Vauvapaketin postiinsaamisessa kesti jostain syystä käsittämättömän kauan, mutta lopulta tällainen kortti lähti matkaan. Neuloin uudelle vauvalle myös myssyn, ihan ohjeen mukaan, ohjeenmukaisesta langasta ja hiukan pienemmillä puikoilla. 1-3 kuukauden ikäiselle piti sen mahtuman. Noh, pikkuserkun kuusiviisivuotiaalle isosiskolle se näytti olevan aika sopiva...

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Harmaan sävyjä






Hiekkakakkujakin oli joku jo ehtinyt uimarannalle tekemään.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Vesi taivaan hentoa kultaa huoaten hengittää





Perjantai-iltana kirkastui vastaus kysymykseen miksi minusta on ihana asua lähellä meren rantaa.

Otsikko on lainaus Saima Harmajan runosta Kevätilta.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Viisi kuukautta






Meidän pieni palleroinen ihmistaimemme on jossain välissä ehtinyt jo viiden kuukauden korkeaan ikään. Pieni ja palleroinen hän on edelleen, mutta myös varsin touhukas ja tomera. Vatsalleen kääntyminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä ja ärtymys siitä, että matka tyssää siihen kääntymiseen, on suurta. Erinäisiä soseita Itu syö vaihtelevalla tahdilla. Välillä eniten taitaa kiukuttaa se, että henkilökunta on niin hidasta lapioimaan ruokaa suuhun.

Mummo ja pappa tulivat taas viikonloppuna tervehtimään menninkäistä ja pappa tuurasi minua vauvauinnilla, kun en viitsinyt lähteä sinne flunssaa levittämään. Koska mummo lähti myös mukaan uimamaisterin suoritusta seuraamaan, sain minä olla hetken aikaa yksin kotona. Edellisestä kerrasta onkin jo se viisi kuukautta aikaa.

Mummon tekemästä omenahillosta leivoin toscakakun, ohje löytyi Prinsessakeittiöstä.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Taidetta koteihin




Flunssa yritti kampittaa minut, mutta urheasti taistelin vastaan.
Kiitokseksi sain taidenäyttelyn avajaisissa skumppaa ja pari nimmaria eräältä varsin hurmaavalta herralta.

Jos olet Oulussa, mene ihmeessä katsomaan Erik Bruunin näyttely. Taiteilija itse ei siellä enää ole, mutta paljon muuta kiinnostavaa kyllä.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Varpaankynsiä ja norppa



Vauva nukkuu parvekkeella joten juon teetä ja lakkaan varpaankynsiä. Edellisen kerran lakkasin ne sinä päivänä kun hän syntyi.

Erik Bruunin näyttely aukeaa huomenna Galleria 5:ssä. Norppa näyttää siltä, kuin se haluaisi tulla mukaan avajaisiin.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Vauva harrastaa

Me olemme käyneet Idun kanssa kerhossa tapaamassa lajitovereita!

Blogimerkinnän arvoiseksi tämän asian tekee se, että en edelleenkään käsitä äitejä, jotka harrastavat vauvan kanssa tuhatta ja kahta asiaa. Itselleni on vieläkin ihan tarpeeksi suuri suoritus päästä vankkurikävelylle eikä sitäkään tapahtu joka päivä. Ei edes joka toinen. Ensimmäinen vauvauintikokemuskin oli (äidille) ahdistava, sillä tietysti uimahallilla oli samaan aikaan mitkälie kuviokelluntakisat ja parkkipaikkaa joutui kyttäämään ikuisuuden mikä romutti aikataulun täysin. Uimamaisteri Silakka kyllä kelluskeli altaassa varsin tyytyväisenä, kun sinne asti päästiin.

Nyt siis kuitenkin onnistuimme vankkuroimaan parin kilometrin päähän päiväkodille, jossa kokoontuu ensimmäisten lasten vanhemmille tarkoitettu kerho. Olin varma, että Itu nukkuu koko reissun ajan, mutta hänpä heräsikin jossain vaiheessa ja oli kovasti kummissaan lajitovereista. Kerhon vetäjän sylissä tuli pieni vierastusparku, mutta muuten Itu ei ollut moksiskaan. Minäkin viihdyin ja ilahduin keskustelusta kutakuinkin samanikäisen vauvan äidin kanssa, joka tuntui olevan ihan yhtä pihalla vauvaelosta.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Huhtikuu



Maaliskuuhun mahtui muutoksia, vaikka kaikki suunniteltu ei toteutunutkaan.
Omat rajat tulivat vastaan.
Mutta tulee muita kuukausia, enemmän aikaa ja parempia päiviä tehdä se mikä jäi puuttumaan.

Nyt meren päällä keikkuu kapoinen kuunsirppi.
Illan valo on pitkä ja visusti keväinen.

Minä menen juomaan teetä.