perjantai 28. maaliskuuta 2014

Oma moka

Idulla on hiukan hankala ja erikoinen etunimi.

Itse asiassa ihan uniikkikappale.

Semmoinen, joka varmasti tullaan kirjoittamaan hyvin usein väärin. Vauvauinnin osallistujaluetteloon se ainakin oli kirjoitettu väärin, vaikka (yllättävää kyllä) olin sen sähköiseen ilmoittautumislomakkeeseen kirjoittanut oikein. Olenkin tässä nyt pohtinut, pitäisikö loukkaantua aina syvästi, kun lastani väärällä nimellä kutsutaan.

Ehkä en viitsi, sillä olihan se jo nimeä annettaessa selvää, että väärinkäsityksiä tulee. Oma moka.

Hassuinta on se, että nimi ei ole yhtään sen ihmeellisempi kuin vaikkapa Hilmaliisa.
Se puuttuva väliviiva vain tekee asiasta vaikean.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Ulvova muutosvastarintalainen

Uusi koti alkaa olla ojennuksessa. Taulut puuttuvat seiniltä eikä vauva ole vielä muuttanut omaan huoneeseensa, mutta muuten alkaa tuntua kodilta.

Itukin tuntuu kotiutuneen, sillä illalliset parkukohtaukset ovat poistuneet ja hyvin nukkuva vauva on palannut. Viime viikon neuvolassa selvisi sekin, että päivisin tapahtunut (järjettömän rasittava) ulvonta oli vierastamista. Eipä tullut mieleen, että noin pieni jo hoksaisi paikkojen vaihtuneen ja osaisi sitä protestoida. Nyt Idulle onkin esitelty kotia päivittäin ja ulvonta on muuttunut seurusteluksi ja oman äänen testaamiseksi. Olohuoneen uusi verhokin hyväksyttiin lyhyen (äänettömän) tarkastelun jälkeen.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Onnentoivotuksia


Synttärikortti kaksivuotiaalle ja onnittelukortti hänen vastikään avioituneille vanhemmilleen.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tärkeintä elämässä on lentäminen

Ja se se vasta tärkeää onkin.

Kaikki muu, paitsi jomman kumman vanhemman ojennettujen käsivarsien päässä lentäminen on Idusta aivan hirvittävää. Kertakaikkiaan kamalaa. Ulvomisen arvoista.

Juuri äskettäinkin sain aikaiseksi lohduttoman itkunpuuskan, kun kehtasin lopettaa lennättämisen ja laskea vauvan sohvalle.
Julma äiti.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Kuinka luodaan hyviä naapuruussuhteita

Muutetaan rivitalon päädystä kerrostaloon nelikuisen vauvan kanssa.

Vauvan, joka puolentoista kuukauden iästä lähtien on sammunut omaan petiinsä iltaisin kuin saunalyhty. Vauvan, joka on pitkän aikaa nukkunut vähintään kuuden tunnin pätkiä öisin heräten siis käytännössä vain kerran syömään. Vauvan, joka yöllä herätessään on korkeintaan lörpötellyt ja kujerrellut ilahtuneesti.

Todetaan ensimmäisenä yönä uudessa kodissa, että se vauva taisi kadota muutossa.

Syötetään vauvaa ensimmäisenä yönä kolmesti. Ensimmäisellä kerralla nälästä informoidaan raikuvalla parkumisella. Toisena iltana parku raikaa jo nukkumaanmenoajan lähestyessä. Ei kelpaa maito, ei tutti, ei syli, ei ainakaan ennen kuin on saatu kaikki parku ulos.

Odotan mielenkiinnolla ensi yötä.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Heräävä maa






Itu nukkuu vaunuissaan päiväunia pihalla.
Minä kyykin kulman takana kuvaamassa kuivuneita heinänkorsia ja innokkaimpia uusi taimia, jotka eivät usko talven enää tulevan.

Reinoissa ja raitasukissa on luontokuvaajan hyvä kulkea.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Viiden kysymyksen haaste

Sain jo aikoja sitten Häivähdys purppuraa -blogista haasteen. Meinasi unohtua, mutta muistinpa sitten kuitenkin!

1. Lempivärini sisustuksessa
Olen värien suhteen aika kaikkiruokainen, enkä osaa sanoa mitä väriä sisustuksessa eniten suosisin. Nykyisessä kodissa on vihreää, punaista ja lilaa suurempina määrinä. Viime aikoina olen järkytyksekseni alkanut kaivata mustavalkoista sisustusta, jota voisi sekoittaa lätkimättä kutakuinkin puhtaita värejä sekaan. Pastelliset sävyt ja esimerkiksi beige ovat aikalailla kieltolistalla.

2. Designesine tai -huonekalu, joka ei ikinä tule meille
En oikein osaa kuvitella mitään designesinettä meille. Tai huonekaluja ainakaan, koska marimekot ja iittalat ja nämä tämmöisetkin kaiketi designiksi lasketaan. Pallotuolia lukuunottamatta Eero Aarnion tuotanto ei oikein innosta minua, joten sanotaan sitten, että semmoisia ei ainakaan tule.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot tv:ssä
Seuraan aktiivisesti aika vähän mitään telkkarisarjoja, joten olen melko pihalla siitä, mitä tyhmälaatikossa tapahtuu. Sydänmailla-sarjaa on tullut toisinaan katsottua aamuisin ja tykkään niin päähenkilö Zoesta kuin hottiksesta pormestari Lavonistakin. McLeodin tyttäriä on tullut myös katsottua ja ehkä Alex on lemppari siinä. David Suchetin Hercule Poirot taitaa olla kyllä ihan kaikkien aikojen hurmaavimpien hahmojen kärkipäässä.

4. Suosikkini leivonnassa
Mutakakku. Sitä ei varmaan tarvitse perustella. Korvapuustit ovat myös aika pop.

5. Viisi blogisuosikkia
Oijoi, eihän tämmöiseen voi vastata! Koska ihania blogeja on niin paljon. Tuolta sivupalkista kun kliksauttaa minun naamakuvaani, pääsee näkemään seuraamani blogit. Kaikki ne ovat suosikkeja.

Haastan edelleen
Kyllä on ihmisen hyvä
Ai Karkkii!
Uutistoimisto Anselmi

Verhopolitiikka

"Eikö ole iloista, että sulla on vaimo, joka ei harrasta kausiverhoja? Muuten meillä pitäisi olla kevätverhot ja kesäverhot ja syysverhot ja talviverhot ja jouluverhot ja pääsiäisverhot ja ja ja... Tulisi kalliiksi semmoinen."
"Jouluverhot olis kyllä kivat."

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kadut tuoksuvat huhtikuulle




Aurinkolasit piti jo kaivaa esiin.
Kadut tuoksuvat huhtikuulle ja selkä hikoaa aurigonpaisteessa.
Viikonloppuna käveltiin uudelle kodille. Se ei ole mansardikattoisessa huvilassa, vaikka niin toivoisinkin.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Ei vielä mutta kohta?

"Pojat kysyi, että yksinkö muutat, kun kerroin että on muutto edessä."
"Mitä sä vastasit?"
"No että ei nyt vielä oo niin paha tilanne."

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kirahvinnälkä

Idun totuttaminen "oikeampaan" ruokaan etenee vaivihkaa. Bataatti ja päärynällä maustettu riisipuuro uppoaisivat varmaan ihan hyvin, jos Itu hoksaisi avata suunsa eikä vain lipoa ruokakokkaretta kielenkärjellä. Suun avaaminen ammolleen esimerkin vuoksi saa aikaan kohteliaita hymyjä. 
Ja äidin purentavikaisten leukojen jumiutumisen.

Ehkä pitäisi dipata Sohvi-kirahvin kuono bataattiin, sillä sitä Itu kyllä jäystää raivoisasti ja mielellään.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Siitä se ajatus sitten lähti


Koko tämä muuttojuttuhan lähti liikkeelle siitä, että kaipasin työpöytää gradun kirjoittamiseen. Menin siis ja tilasin Ikean postimyynnistä halvimman läppäripöydän. Semmoisen pienenpienen, joka mahtuu hyvinhyvin pieneen tilaan, mutta tarjoaa silti vähän mahdollisuutta kuvitella, että on kirjoittamassa omassa tutkijan norsunluutornissaan.

Seuraavana päivänä aiempi olisipa meillä työhuone -huokailuni jalostui ajatukseen käydä katsomassa isompaa asuntoa. Muutama päivä myöhemmin allekirjoitimme vuokrasopimuksen. Vaikka alunperin pitikin odottaa siiheksi, että oma asunto on myyty.

Sitten tajusin, että nytpä olisi tilaa isommallekin työpöydälle.

Onneksi Ikean pöytä vaikuttaa siltä, että se toimii hyvin myös kukkapöytänä.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Maaliskuun tehtävälista

Myy asunto (epätodennäköistä mutta mahdollista)
Kirjoita gradu (mahdollista mutta vaativaa)
Muuta uuteen kotiin (tapahtuu kahden viikon päästä)