torstai 30. tammikuuta 2014

Niin muuttuu maailma

Muutama vuosi sitten haikailimme Viiun kanssa kanta-asiakaskorttia pitkäripaiseen.
Nyt mulla on kanta-asiakaskortti vauvatarvikepuotiin.

Muutama vuosi sitten joimme Viiun kanssa skumppaa iltamyöhään jomman kumman kotona, ikävöimme toisilla paikkakunnilla asuvia sulhoja.
Nyt skypetämme skumppapullon äärellä toisiamme ikävöiden samalla kun miehet ovat naapurihuoneissa vauvojen kanssa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Joka ilta kun lamppu sammuu

"Kumpaankohan meistä Itu on tullut nukkumisen suhteen?"
"Jos sillä on puolet geeneistä sulta ja puolet multa, niin on aikamoinen ihme, että se ylipäätään on koskaan hereillä."

torstai 23. tammikuuta 2014

Elämänvaihe



Tiina suri älyllisyyden vähentymistä lisääntymisen myötä.

Pelko on ihan aiheellinen, mutta myös ymmärrettävä. Kun elämä kutistuu vaipanvaihdon ja imetyksen vuorotteluksi, niin eihän siitä hirveän raflaavia blogikirjoituksia saa aikaiseksi. Niin ihanaa kuin se (no ei ehkä vaipanvaihto ja imetys, mutta vauva itsessään) onkin, niin kyllä se vähän kyrsii itseäkin. Onhan se masentavaa, että ennen niin ihanilla valokuvilla ja mukanokkelilla kirjoituksilla täytetty blogi muuttuu avautumisiksi ruumiintoiminnoista. Masentavaa on myös se, että aviomiehen kotiin tullessa minulla ei ole muuta jännittävää kerrottavaa kuin se, mihin/miten/montako kertaa vauva on kakannut/pissannut/puklannut. Hyvin romantillista.

Mutta kai tämä on semmoinen elämänvaihe, jossa on hyväksyttävä, että järjestelmäkamera nyt vaan jää kotiin ja upeista talvimaisemista saa kuvia korkeintaan kännykkäkameralla. Se vaihe jossa jo bloggaaminen itsessään on suuri saavutus, sillä päivän älyllisin keskustelu käydään vauvan kanssa hoitopöydän äärellä, kun rallatellaan hei hei vaippa, nyt me vaihdetaan se. Vaihe, joka kasvattaa kärsivällisyyttä ja tekee minusta paremman ihmisen.

Taikka sitten ei.

Lopuksi voin ilokseni kertoa jotain ihan muuta. Nimittäin eilisellä päiväkävelyllä päädyimme Itusen kanssa vihdoinkin lähileipomoon. Matkaa on alle kilometri, vaan eipä ole koskaan aiemmin siellä tullut käytyä tämän kolmen ja puolen vuoden aikana, jonka olen näillä kulmilla asunut. Mukaan tarttui pari pussia sämpylöitä sekä laskiaispullia. Vaarallinen paikka. Päiväkävelyt saattavat tästä lähtien ollakin varsin lihottavia kokemuksia.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Imetyksen ihanuudesta

Kuva autenttisesta imetystilanteesta.
Siitä on nyt aikaa liki kymmenen vuotta kun satuin bongaamaan Lahden Sokoksen alennuslaarista imetysoppaan. Tuolloin, nuorena ja viattomana, ihmettelin opasta kovasti ja naureskelin sille. Miten vaikeaa nyt voi olla tissin lykkääminen vauvan suuhun? Kaikkeen hulluun sitä pitää oppaita vääntää!

Nyttemmin tuokin asia on valjennut ihan uudella tavalla. Valjennut on myös se, että minä inhoan imettämistä. Odotan toukokuista syntymäpäivääni kuin kuuta nousevaa, sillä samana päivänä Itu täyttää kuusi kuukautta ja mikäli ihmeitä ei tapahdu, imetys saa jäädä siihen. Stressiä vähentääkseni olen tosin luvannut itselleni, että voi sen aiemminkin lopettaa, jos ihmeitä tosiaan ei tapahdu.

Tässä kahden ja puolen kuukauden aikana en koe saaneeni suurensuurta henkistä yhteyttä lapseeni nimenomaisesti imetyksen aikana. Miten sellaista voisikaan saada, kun useimpina kertoina lapsi on tuhannella raajalla huitova kirkuva luikero. Alussahan maitoa ei tainnut tulla tarpeeksi ja kaksi ensimmäistä viikkoa imetykset hoidettiin vedet (äidin) silmissä, sillä se sattui niin penteleesti Idun oikeasta imuotteesta huolimatta. Nyt kun maitoa tulee paremmin, se ilmeisesti osan ajasta suihkuaa niin, että Itu hermostuu siitä. On kokeiltu rintakumia, sitä riivatun pumppua, istuvillaan, makuulla ja tyynyjen päällä imettämistä. Lapsen mielestä kivoimpia ruokailuasentoja ovat sellaiset, joissa äiti on mahdollisimman epämukavasti ja hartiat jumissa. Ainoastaan öisin imetys on lähes miellyttävää, sillä silloin Itu ei protestoi, vaan syö aikansa ja nukahtaa uudelleen.

Onneksi minusta tuntuu puuttuvan se olen huono äiti kun en pysty edes ruokkimaan lastani rintamaidolla -geeni. Minulle on aika herttaisen yhdentekevää miten lapsi saa ruokansa, kunhan paino vain nousee ja tyyppi on tyytyväinen.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Päivän viisaus

Vaippa on vähän kuin voileipä.

Jos se putoaa, niin täytepuolihan siinä ensimmäisenä maahan osuu.

lauantai 18. tammikuuta 2014

2 kk


Ennen Idun syntymää leivoin pakastimeen kaikenlaista. Muun muassa yhden täytekakkupohjan, josta päätin vihdoin hankkiutua eroon. Mummo ja pappa olivat sopivasti tulossa kylään, joten meidän ei tarvitse Donin kanssa kakkua kaksin syödä. Samalla pääsimme hiukan jälkikäteen juhlistamaan lapsosen kaksikuista elontaivalta.

Kakkuhan ei taaskaan suostunut kovin nätisti leikkautumaan kerroksiksi, mutta yllättävän sievä siitä päälle päin tuli. Vaikka ehdin kyllä jo jossain vaiheessa manata, että saa luvan olla viimeinen tekemäni täytekakku. Ehkä ei sittenkään, mutta silti pidän yli-ihmisinä sellaisia, jotka saavat kakkupohjan siististi halki ja vielä useammin kuin yhden kerran.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Ulkoilevat neurootikot

Koska meidän lapsemme on ensimmäinen ja ainoa pohjoisella pallonpuoliskolla syntynyt vauva, olen suhtautunut hiukan varauksella pakkasella ulkoiluun. Sitähän ei tiedä mitä sille ulkona tapahtuu. Tänään aurinko kuitenkin paistoi niin kauniisti, että (Donin rohkaisemana) uskaltauduin vihdoinkin lapsosen kanssa pihalle, vaikka mittari näytti viittätoista pakkasastetta.

Itu oli topattu sisävaatteiden lisäksi kahteen villapukuun ja makuupussiin. Neuroottisuuden huipuksi lykkäsin vaunuihin vielä kylpylämpömittarin, jotta pystyi edes jotenkin seuraamaan lämpötilaa.

No, Ituhan nukkui varsin tyytyväisenä mutta äidille tuli vähän hiki, kun se ei uskaltanut juuri jäädä kupeksimaan, ettei lapsi vaan kylmety...

torstai 16. tammikuuta 2014

Onnentoivotuksia

Ystävälle matkasi hivenen käsityöaiheinen synttärikortti.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

8 h

Itu, ikä 9 viikkoa, nukkui viime yönä kahdeksan tunnin yhtämittaisen pätkän.

Tekisi mieli korkata häälahjaksi saatu Bollinger.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Ystäväni rintapumppu

Tässä imetyksen kanssa taistellessa on useampikin ihminen ehdottanut rintapumpun käyttöä. Saattaapi olla, että syötän sen vempeleen seuraavalle ehdottajalle.

Rintapumppua käytettäessä pitäisi olla miellyttävä ja rento olo. Jossain neuvottiin ajattelemaan sitä palleroista vauvelipauvelia ja suihkulähteitä ja virtaavaa vettä ja joutsenlampia ja kissanpentuja ja pupujussikoita. Että sitten se maito virtaa vuolaammin.

On muuten todella miellyttävä ja rento olo kun on aamuneljältä varttitunnin rynkyttänyt käsikäyttöisellä pumpulla käsi- ja hartialihakset krampissa ja saanut irti teelusikallisen maitoa. Ja se on se isoin lypsysaldo ikinä.

Mutta selvispä nyt, miksi se helvetinkone oli alennuksessa puoleen hintaan.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Kilahdus

Minä lopetan kohta television katsomisen.

Ei riitä, että suomennoksissa käytetään pystyy tehdä -kieltä, mutta kun eivät nuo juontajatkaan osaa puhua. Eräänkin tanssiohjelman juontajapari puhui syksymmällä ihan mitä sattui ja tänään uusintana tulevassa kokkiohjelmassa possessiivisuffiksi oli etäinen muisto vain. Kamelin selän katkaisi ja tämän avautumisen sai aikaan erään nettipalvelun ehdoissa oleva haluan vastaanottaa tietoa heidän yhteistyökumppaneilta sähköpostitse. ARGH!

Ei, en itsekään osaa äidinkieltäni täydellisesti, mutta ei se silti estä minua raivostumasta muiden virheistä.

Kiitos ja anteeksi.

Ajankäytöllinen ongelma

Huomaan laskevani päiviä appivanhempien viikonloppuvierailuun. He nimittäin tuntuivat halukkailta kaitsemaan Itua, jotta pääsemme Donin kanssa tekemään jotain kahdestaan.

Nyt vain pohdin, kuinka saisin muutaman tunnin lapsivapaaseen rakoon mahtumaan ainakin:
- käynnin hierojalla ja uimassa
- elokuvaillan
- romantillisen ravintolapäivällisen
- kymmenen tunnin yöunet.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Onnentoivotuksia

Lapsosen setämiehelle lähti synttärin kunniaksi kortti, johon tuli vahingossa tuollainen pesäpalloviuhka. Vahingossa siksi, että tajusin assosiaation vasta kun kortti oli valmis...

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Katson autiota hiekkarantaa




Päiväkävelyllä järjestettiin asioita.
Myytiin asunto, muutettiin etelään ja remontoitiin lapsuudenkoti.
Kauniita haaveita.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Monologi kattolampulle

On oikeasti kamalan hauskaa katsella kun tuollainen parikuinen vauva on hyvällä tuulella ja hymyilee leveästi hampaattomalla suullaan.

Mutta se ei ole hauskaa aamuviideltä, kun olet juuri ehtinyt onnitella itseäsi ripeästä (vain noin 40 minuuttia kestäneestä!) vaipanvaihto- ja yösyöttösuorituksesta, ja sitten lapsi reväyttääkin silmänsä ammolleen ryhtyäkseen pitämään hymyillen monologia kattolampulle.
Välillä hyvinkin äänekkäästi.

torstai 2. tammikuuta 2014

Mutaa

Koska tässä joulun aikaan on tuota suklaata tullut niin vähän syötyä, tuli mieleeni tehdä mutakakku uudeksivuodeksi. Aattoiltana en jaksanut sitä värkätä, joten tartuin toimeen uudenvuodenpäivänä. Uneksin, että syömme kaakkua lihapullain jälkkäriksi. No emme syöneet, koska en viitsinyt ajoissa lukea reseptiä loppuun ja vasta siinä vaiheessa kun kakku oli uunissa iltaseitsemältä huomasin, että senhän pitää jäähtyä jonniin aikaa. Iltakymmeneltä ei sitten kakku enää maistunut, joten se korkattiin tänään. Ei se ihan tajunnanräjäyttävää ole, mutta hyvää kuitenkin.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014

Vuosi vaihtui vauvaperhetylsästi. Söimme nakkeja ja ranskalaisia, joimme lasin skumppaa ja odotimme milloin maitosieppo lapsemme sammuu, jotta pääsemme itse nukkumaan. Don huvitteli poksauttelemalla muutaman ikivanhan kiinalaisen, minä katsoin ilotulitusta telkkarista. Tänään kävimme tervehenkisesti päiväkävelyllä toteamassa, että tästä muutoin ah niin täydellisestä perheidyllistämme puuttuu koira. Sellainen tuntui kaikilla muilla lastenvaunujen kanssa liikkuneilla olevan lisävarusteena.

Näissä tunnelmissa toivotan siis kaikille lukijoille auvoisaa vuoden alkua!