sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Tossuja ja kakkua

Päivänä muutamana kävimme tervehtimässä parikuista ihmistainta. Neuloin hänelle jo aikoja sitten pienet tossut ja ennen vierailua leivoin vielä kesäkurpitsa-limettikakun. Kakku kuulostaa hiukan erikoiselta, mutta lopputulos oli oikein makoisa, limettinen ja kauniin vihertävä sisältä.

Mietin ensin, että onko kakun vieminen nykyaikana vähän hassua, mutta sitten päätin että ei ole. Pikemminkin erittäin kätevä tapa päästä leipomaan, mutta välttää se, että joutuu itse syömään kaiken.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Periaate ja kuinka siitä luovutaan

Periaate: Minä en kyllä sitten ikinä koskaan lähetä joulukortteja, joissa on lapsen kuva.

Milloin siitä luovutaan: Lapsen toisena jouluna.

Kuinka siitä luovutaan: Löydetään netistä kiva washiteippiä hyödyntävä joulukorttiaskarteluohje. Ostetaan paketti valmiita korttipohjia. Vitkutellaan asian kanssa niin, että ajatus askartelusta alkaa ahistaa. Tilataan valokuvia netistä ja huomataan että kas, täältähän saa niitä joulukorttejakin. Olispa aika kätevää kun ei tarttis askarrella. Selataan yksi ilta omia talvivalokuvia ja etsitään sopivaa joulukorttikuvaa. Ei löydetä. Itketään aviomiehelle krokotiilinkyyneliä, että enhän mä nyt mitään lapsikuvaa voi siihen korttiin laittaa... Seuraavana päivänä päätetään ihan vaan ajan tappamiseksi ja harrastuksen vuoksi pukea lapsi jouluhtaviin vaatteisiin ja antaa sen tutkia joulukoristelaatikkoa. Että jos nyt pari kuvaa ottais samalla, eihän ne välttis ees onnistu. Mutta onnistuuhan ne. Vaikka toki hauskimpia ovat ne, joissa lapsi irvistää äreästi.

Sitten mennään ja tilataan niitä penteleen lapsikuvajoulukortteja.
Että siitäs saatte sitten, kaikki sukulaiset ja ystävät.
On muuten ensimmäinen ja viimenen kerta.
Nih.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Minä olen luomakunnan kruunu, ei kukaan minua estää voi

Luomakunnan kruunuhan on oululainen autoilija.
Ainakin omasta mielestään.

Muun muassa se keski-ikäinen Herra Mulkvisti, joka tänään aika minuutilleen kello 11.15 yritti ajaa lapseni rattaiden päälle suojatiellä Kajaaninkadun ja Rautatienkadun risteyksessä.

Tai se punaisen Audin kuljettaja, joka kesällä teki jännän ohituksen. Mieheni oli pysähtynyt suojatien eteen laskeakseen tien reunassa odottavat lapset yli ja mitä tekee audikuski. Painaa kaasua ja polkaisee vasemmalta ohi!

Tai se kaksivärisen auton nuorehko mieskuski, joka kehtasi näyttää keskaria. Tällä kertaa Don hidasti lähestyessään risteysalueella olevaa suojatietä, jonka äärellä kaksi lasta pyörineen odotti ylipääsyä. Autoileva sankarimme saapui risteykseen oikealta, kolmion takaa, ja koukkasi tielle Donin eteen, puikahtaen suojatien yli lasten välistä. Ja näytti sitä keskaria kun Don antoi palautetta äänimerkin muodossa.

Kysyn vaan, että mistä näitä ihmisiä tulee?
Kuka synnyttää ja kasvattaa ja "opettaa" ajamaan nämä älykääpiöt, jotka mun puolestani voisi viedä saunan taakse?

tiistai 9. joulukuuta 2014

Onnentoivotuksia arkistojen kätköistä

Tämmöisiäkin onnittelukortteja on tullut joskus viime kevättalvella askarreltua. En enää itsekään muista kenelle olen niitä lähetellyt, mutta maailmalle ovat kuitenkin menneet. Sen verran muistan, että oli rauhoittavaa leikellä paperiympyröitä, joiden muodot piirsin rintapumpun osilla. Oli muuten ainoa järkevä käyttötarkoitus sille vehkeelle.

Onnentoivotuksia

Idun isomummon iloksi matkaa tämänmoinen kortti.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset



Päivät Idun kanssa ovat monesti aika pitkiä. Etenkin nyt, kun Oma Tahto on muuttanut meille. Emme aina oikein tule hänen kanssaan toimeen.

Tänään oli onneksi lyhyt päivä.

Nukuimme yhteiset päiväunet. Lounaan jälkeen raahasin Idun ja vastaanhangoittelevan Oma Tahdon ulos, testaamaan uusien rattaiden maastonkestävyyttä uimarannalle. Hyvin kulkivat, niin rattaat kuin Itu ja Oma Tahto.

Toisille päiväunille meno venähti kun puhuin ystävän kanssa terapiapuhelua. Mutta hyvä että venähti, Itu sammui kuin tuikkukynttilä taifuunissa ja nukkui kaksi tuntia. Minä etsin pikkujoulumekkoa intternetistä ja löysin sen vihdoin äsken, kun Itu on ollut jo monta tuntia yöunilla.

Nyt vain toivotaan, että kolttu tulee ajoissa ja sopii päälle.