maanantai 20. lokakuuta 2014

Syysapeus



Tänään pakotin Idun ja itseni leikkipuistoon, sitten kun aamuinen musta jää oli pihasta sulanut.

Keinuminen on kivaa, mutta kaikki sitä edeltävä ei ole.

Liki yksitoistakiloisen vastarannankiisken pukeminen säänmukaisesti ei ole kivaa. Siinä plus itsensä pukemisessa menee ainakin puoli tuntia. Etenkin kun pitää toista kiusata vielä kengillä. Noilla hirvittävillä kapistuksilla, jotka jalassa ei ainakaan voi askelia ottaa.

Kun kaikki lopulta ovat pukeissa, on niin hirvittävä hiki, että ei enää huvittaisi lähteä minnekään. On kuitenkin vielä rataslogistiikka. Rattaat + seitsemän porrasta + kammottavat kengät jalassa parkuva vauva. Sitten vasta onkin hiki. Kunnes pääsee ulos, ja tulee kylmä.

Ja kotiin tullessa kaikki tämä päinvastoin.

Tällä hetkellä tämä on minun elämäni jännittävimpiä tapahtumia.
Siitä syystä blogin pitäminen tuntuu välillä vaikealta. Miten kirjoittaa mistään, kun mitään ei tapahdu? Kun elämä etenee kolmen tunnin vauvanruokkimissykleissä, joiden välillä nukutaan, leikitään tai tehdään yksitoistakuisen toimenkuvaan kuuluvia tihutöitä.

Vai onko se juuri tämä tapahtumattomuus, mikä saa sinut palaamaan tähän blogiin?
Mikä sinua kiinnostaa? Mistä haluaisit kuulla? Vai kuvatko sinua houkuttelevatkin?

17 kommenttia:

  1. Olen varmaan maailman tylsin ihminen kun itse en koskaan lapseni vauva-aikana kaivannut mitään erityisiä tapahtumia. Se että minulla lopulta oli lapsi oli niin ihanaa, että kaikki arkinenkin tuntui onnelliselta. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja huomasin, että monet tuttuni kaipasivat enemmän tapahtumia arkeen. Se on aivan normaalia.

    Lapsi paranee koko ajan vanhetessaan ,joten uskon että kun kohtapuoleen pystyt keskustelemaan jälkikasvun kanssa nautit päivistä paljon enemmän eikä kaikki tunnu pyörivän samaa rataa.

    Tsemppiä vauva-aikaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta!
      Vauvuusaika ei tosiaan ole ollut ihan niin auvoisaa kuin olisin saattanut kuvitella, sillä olen aika helppo pitkästymään... Tuon olen tosiaan jo hoksannut, että vaikka monin tavoin varmasti käy vaikeammaksi elo lapsen kasvaessa, niin hauskuuttakin on tiedossa enemmän. Nytkin jo kaikista tihutöistään huolimatta Itu on paljon paljon hauskempi tapaus kuin paikallaan pötköttävänä nakkina. :)

      Poista
  2. Argh! Riitta kommentoi kauniista ja tietysti minä kännykällä menin ja poistin sen kun niin punastuin. Mutta näin se kuului:

    Minä tykkään sun tyylistä kirjottaa. Esim. se teksti ihan vasta, jossa Kaija Koo lauloi ja sinä ajoit oli huikea. Jos et jaksa blogia kirjoittaa niin kirjoita se kirja. Sun tekstit vaatii tulla julki!

    Kirja. Öh. On työn alla... Tai aika montakin. :\

    VastaaPoista
  3. tapahtumattomuus, kuvat, elämä ja se, että just jotenkin vain osaat löytää juuri ne oikeat sanat asioiden kuvaamiseen. Aina. ja toki siksikin, että olet ihana. <3

    VastaaPoista
  4. Kaikki elämässänne , ilot, surut. Ja kuvat ovat aina hienoja, niitä on kiva katella. Osaat hyvin ottaa kuvia, ja sana siulla on hallussa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)
      Sanoja ja kuvia siis jatkossakin tarjoilen ma.

      Poista
  5. En mää tiiä. Mää vaan viihdyn täällä.
    Ehkä se on se, miten sä kirjoitat siitä kun mitään ei tapahdu, tai sitten jos joskus tapahtuukin.

    Tykkään myös kakkujen kuvista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut kiva kun viihdyt. Niin minäkin, enimmän aikaa.
      Lisää kakkujen kuvia on tiedossa kuukauden sisään, sen voin luvata. ;)

      Poista
  6. Minusta on ihana, kun välillä osaat pukea isot tunteet yhteen lauseeseen - taito, joka minulta täysin puuttuu. Eli yhden lauseen postaukset ovat aivan yhtä ihania kuin pidemmätkin. Mie tykkään sun tyylistä kirjoittaa siis näin lyhyesti ja ytimekkäästi. (Hah, en onnistunut tähänkään kiteyttämän ajatuksia :-))

    Kyllä se siitä, vauva-ajan jälkeen touhu muuttuu. Toisaalta silloin tulee sitten uudet haasteet, mutta lapsi muuttuu koko ajan omatoimisemmaksi ja voi touhuta taas jo erilaisia asioita. Miekään en niin rakastanut tuota vauva-aikaa, mutta äkkiä se sitten meni. Tsemppiä! Tää sun blogi on ihana tällaisenaan. Jatka samaan malliin! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että joku kuvailee kirjoitustyyliäni lyhyeksi ja ytimekkääksi. Musta kun aina tuntuu, että menee jaarittelun puolelle ja lyhyttä tekstiä on mahdoton saada aikaan. :D

      Kiitos tsemppauksesta sullekin ja muista kauniista sanoista! Näillä mennään. :)

      Poista
  7. Minusta sinä kirjoitat hyvin, tapahtumista tai tapahtumattomuudesta ja kuvasi ovat aina olleet kauniita. Viihdyn täällä ja odotan aina uusia postauksia.
    Vauva-aika on välillä rankkaa ja varsinkin tämä vuodenaika, kun vaatteita tarvitaan ja niitä on kurja pukea. Parasta on hankkia mahdollisimman lämpöinen haalari ja alle yksiosainen välivaate, niin ei mene kauan kurjaan hommaan. Onko sinun mahdollista jättää lapsi hetkeksi yksin sisälle ja viedä rattaat ulos odottamaan ja sitten hakea lapsi, jolloin meno kävisi nopeammin ja kivuttomammin. Omien lasten ollessa pieniä, yritin aina etsiä ne keinot, millä elämä helpottuu mahdollisimman paljon. Äidin elämä saa olla helppoa, jotta jaksaa lapsen kanssa. Otapa vaikka muutama kaunis syyslehti kotiin ja kun lähdette pukemaan niin sellainen lapselle käteen ja juttelet, että kohta päästään katsomaan ulos lisää lehtiä ja vaikka keräämään niitä. Kyllä se siitä iloksi muuttuu!
    Voimia ja mukavia syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta Sari! On hirveän kiva kuulla, että ihmiset viihtyvät täällä blogissa, vaikka itselle tuleekin välillä uskon puutetta. Mutta ehkä se tosiaan on tämä syksy, tässäkin asiassa.

      Sillä tavalla todellakin joudutaan tekemään, että Itu odottelee sisällä ja minä kärrään rattaat pihalle. Se vaan tuntuu olevan hirvittävä vauvanoikeusloukkaus jäädä yksin puolentoista minuutin ajaksi, sillä aina kuuluu parku porraskäytävään... Mutta eipä Itu tietysti parkumisesta hajalle mee. Tuo syyslehtijuttu oli muuten hyvä idea, sillä jotain viihdykettä pukiessa on oltava ja leluthan on tylsintä ikinä...

      Poista
  8. Tässä blogissa kiinnostavat elämänmakuiset oivalluksesi. Jotenkin osaat pukea hyvin sanoiksi arkipäivän sattumuksia, siitä minä tykkään. Iloista loppusyksyä sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Oivallusten tiellä jatketaan, vaikka välillä tuntuu ettei leikkaa millään. :) Kivaa syksyä sinullekin!

      Poista
  9. Tykkään kovasti kuvistasi, mutta se mikä minua ehkä eniten täällä houkuttaa, on kirjoitustaitosi. Tekstisi on älykästä, oivaltavaa ja rehellistä, riippumatta siitä mistä kirjoitat. En niinkään kaipaa enemmän tapahtumia. Tällainen ihan arkinen elämä riittää kyllä. Mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos hienosta analyysistä! On kyllä tosi hauska lukea, millä tavalla muut tämän blogin ja kirjoitukset näkevät. Itse sitä on monesti vaikea nähdä kun niin tiiviisti on itsensä kanssa tekemisissä. :) Ihanaa syksyä sinullekin!

      Poista

Sana on vapaa.