Poikatyttö

Idun tämänhetkinen garderobi.
Neljä kertaa joku tuntematon on luullut Itua hänen elonsa aikana pojaksi. Tytöksi ei minun kuulteni kertaakaan.

Pojaksi luuli naapurin muori vauvaa näkemättä, kun tämä talvella pötkötti vaunuissaan. Äitiyspakkauksen pöllöhaalarissa on myös luultu pojaksi. Mikkelin ABC:llä naapuripöydän setä tiedusteli pojan ikää, kun jo noin jämäkästi istuu syöttötuolissa. Tuosta toisesta pojasta puhui naapuripöydän nainen vauvalleen pitsapaikassa.

Minua tämä sukupuolisekaannus ei sinänsä haittaa, itse kun ajattelen Itua melko sukupuolettomana olentona. Hän on vauva ja vauvuus hänen olemistaan kaikkein eniten määrittää. Sekaannuksen syy kuitenkin kiinnostaa kovasti.

Loogisin (eikä kuitenkaan yhtään looginen) päätelmä on, että vaatteiden värit saavat aikaan näitä sukupuolipäätelmiä. Pärstävärkistä kun en ainakaan itse uskalla arvailla vauvaikäisten pallopäiden sukupuolta suuntaan enkä toiseen. Vaunut ovat tummansiniset ja pöllöhaalari beige. Mikkelin ABC:llä päällä oli oranssi tiikeripaita ja keltaiset housut, pitsapaikassa sinireunainen vihreäraitainen paita ja samat keltaiset housut. Tällä logiikalla ne sitten ovat niitä "poikavärejä".

Myönnän kyllä, että välttelen Idun pukemista vallitsevan tyttöstereotypian mukaan ja saan anafylaktisen reaktion jos joku alkaa puhua tyttöväreistä ja poikaväreistä ja siitä, että vauvaa ei voi pukea johonkin väriin, koska se nyt ei vaan sille sukupuolelle sovi. Kyllä Idultakin löytyy vaaleanpunaisia ja pinkkejä vaatteita, mutta varsin vähän. Osa niistä on hankittu jo silloin, kun vauvan sukupuolesta ei ollut tietoakaan ja käyttöön ne olisivat yhtälailla tulleet, vaikka tulokas olisi ollut poika tai intersukupuolinen. Mekkoja ei juuri käytetä, koska ne eivät ole niitä kaikkein käytännöllisimpiä vaatteita konttausikäisellä.

Välttelen toki myös Idun pukemista vallitsevan poikastereotypian mukaan. Sinisiä vaatteita on vielä vähemmän kuin vaaleanpunaisia (koska en itse erityisemmin pidä sinisestä), mutta vihreää ja turkoosia jonkin verran. Niitä vaatteita, joiden kohdalla Prisman kassakuitissa lukee poikien collegepuku, jostain käsittämättömästä syystä.

Tämä väriperustainen lajinmääritys on siis ainoa asia, jonka olen itse keksinyt poikapäätelmien syyksi. Ja vaikka varmasti joskus sorrun samaan itsekin (jolloin tietysti lyön henkisellä viivottimella itseäni sormille. Lujaa), minusta se on äärimmäisen huono perustelu päätellä yhtään mitään. Toki värit luovat mielikuvia ja se on väistämätöntä ja ihan okei. En kuitenkaan itse halua olla stereotypioita ylläpitämässä. Ehkä jossain mielen perukoilla piilee pelko kasvatuksen vaikutukset kumoavasta porttiteoriasta, että jos vauvan kuorruttaa pinkillä hörhelöllä, kohta se pyrkii missikisoihin ja uskoo, että tyttönä sen tehtävä on olla vaan nätti ja aivoton eikä se voi ruveta vaikka pelastajaksi. Tai formulakuskiksi.

Kommentit

  1. Meillä on vihreät vaunut ja vihreä turvakaukalo, jossa kanniskeltua tyttöä luultiin _aina_ pojaksi, vaikka päällä olisi ollut vaikka mekko. Jännää, että vihreä on olevinaan niin "poikien väri" - töissä ikuinen vakiojankkaukseni lapsille on, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä, mutta vähän hankalaahan se on, kun kaikilla tytöillä on punaiset saappaat ja kurahousut ja pojilla siniset.

    Meillä vaaleanpunainen oli aika pannassa ensimmäisen vuoden, nykyään se on päässyt pannasta koska se sopii tytölle (siis meidän omalle, ei nuorille naisenaluille yleisesti) hyvin, kun iho ja hiukset ovat niin vaaleat - ja se piristää kivasti kovasti taaperovaatteissa tykkäämääni mustaa, valkoista ja harmaata. Lastenvaateosastoilla vallalla olevaa kirkasta pinkkiä meillä on vain kahdet legginssit, ja se on ihan riittävästi. Sinistä meillä on ollut aina.

    Mutta, vaikka välttelenkin pinkkiöverejä ja tykkään sinisestä ja vihreästä jne, on Ellu ensimmäisen vuoden ja body+housut-iän jälkeen ollut aina varsin selkeästi tyttömäisesti puettu. Jos kengät ja takki ovatkin ruskeat, on pipossa sitten rusetti. En tiedä, miksi laitan nyt jokaiseen "asuun" jotakin tyttömäistä nykyään, ehkä se tulee siitä, että Ellu on nyt silmissäni tyttö eikä aika sukupuoleton vauva? Hmmm, pitääkin miettiä nyt näitä omia motiiveja. :D

    Kenkäostoksilla tms. olen kuitenkin tosi ärsyyntynyt, kun en halua niitä "tyttöjen" pinkki-liloja -lenkkareita mutta en sitten niitä poikien "sini-vihreitäkään". Onneksi nykyään alkaa olla se kolmaskin, neutraalimpi, vaihtoehto melkein joka vaatteessa, ainakin, jos kirkkaanpunaisen, vihreän ja keltaisen mieltää unisexiksi väriksi. Oman maun lisäksi mietin hieman myös jälleenmyyntiä (toiset miettivät sisaruksille kierrättämistä, mutta meille se ei ole ajankohtaista): neutraalimman värisille jutuille on tuplaten mahdollisia ostajia, tosin tietysti on niitäkin, jotka haluavat vain sitä vaaleanpunaista, kukkia ja Hello Kittyä.

    Miusta on tärkeää pukea lapsi monenlaisiin vaatteisiin, se laajentaa näkökulmaa, kaikilla osapuolilla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on sinulla viisaita ajatuksia. Tuota päiväkoti-/kouluvaihetta pelkään tässä "värikasvatuksessani", että ne sen pilaavat viimeistään. Toisaalta jos onnistuu ennen sitä luomaan lapselle niin vahvan väri-identiteetin (voiko niin edes sanoa? onko se sana?!) niin ehkä sillä sitten ei ole väliä mitä "kaikki muut" tekevät.

      Se onkin muuten eri jännä juttu, miten nuo muut (kuin sininen ja punainen) väri sukupuolittuvat. Veikkaan, että niissä on paljon enemmän vaihtelua. Esimerkiksi tuo meidän Mikkelin ABC -esimerkkitapaus, niin siinä Donilla oli päällään myös oranssia. Ehkäpä sen takia oranssin vauvankin päällä muuttui "poikaväriksi". Ah, tässä on niiiin paljon kiintoisaa pohdittavaa. :)

      Tuo sun viimeinen lauseesi on kyllä kaikista viisain. Näkökulman laajentaminen on aina paikallaan, itse kullakin.

      Poista
  2. Kyllä mä luulen, että vaatteiden värillä on merkitystä. Sillä kun vilkuilin noita Idun kuvia, niin kyllähän hän näyttää niin tytöltä kuin vain voi.
    Oma mieheni on aikoinaan omannut pitkät kiharat hiukset, joiden vuoksi häntä luultiin aina tytöksi. Kunnes isä hermostui ja leikkasi kiharat pois.
    Joten aina meitä on tyypitelty jonkun asian mukaan.
    Mukavaa syysviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyypittelyä vastaan on kuitenkin aina kiva (ja hyvä) vängätä. :)

      Poista
  3. Oon nähny että akat ajaa junia rautateillä ja moottoripyöriä poliisissa (ei Suomen poliisissa) ja lentokoneitakin ne saa ohjata. Että ei värillä oo väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bravo Giorgio, pidä tuo asenne tulevaisuudessakin!

      Poista
  4. Tänään päiväkodin pihalla eräs lapsonen katseli vauvaamme, joka köllötti vaaleansinisessä kärrissä, vaaleansininen pipo päässään ja punavalkoraidalliset potkuhousut päällään. Hän päätteli, että se on varmaan tyttö. Sanoin, että eipä olekaan. Muudan hoitaja arveli, että isosiskolta perittyjä housuja käyttää hän. Tunnustin nauraen, että tuo punavalkoraidallinen on se yksi ja ainoa vaatekappale, jonka olen itse uutena pojalleni ostanut. No okei, tummansininen ulkohaalari on toinen. Siitä sitten kehkeytyi ihan viihdyttävä keskusteluntynkä hoitajahenkilöttären kanssa, kun hän kyllä oli myös sitä mieltä, että poikalapsostenkin kuuluu saada käyttäävärikkäitä vaatteita ja on itsekin omille lapsilleen sellaisia ommellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusallasi olit kuitenkin pukenut vauvalle noin hämäävät vaatteet. ;)

      Poista
  5. Mutta se vaate olikin sielultaan sinivalkoinen, aidosti kotimainen :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana on vapaa.

Suositut tekstit