keskiviikko 13. elokuuta 2014

III. neljännesvuosikatsaus

Viimeisen kuukauden aikana Itu on oppinut valtavasti kaikkea uutta.

Hän on oppinut ryömimään, nousemaan istualleen sekä seisaalleen, ja konttaamaan. Haparoivia askelia otetaan tukea vasten ja vähintään pari kertaa päivässä päänuppi kopsahtaa johonkin, minkä jälkeen tietysti parutaan.

Suurta hupia on purra (yleensä minua) sormesta ja voin sanoa, että kahdeksassa pikkuhampaassa on penteleellinen puruvoima.

Idusta on tullut aikamoinen lörpöttelijä ja komentelija. Monet asiat ovat mömmömmöö, mikä useimmiten tarkoittanee kritiikkiä vallitsevaa asiaintilaa kohtaan. Tai voi se tarkoittaa ihan mitä tahansa muutakin.

Tuollainen isompi vauva on minusta monin tavoin mukavampi kuin aivan pieni. Toki myös monin tavoin raivostuttavampi, sillä esimerkiksi oma liikkumistaito johdattaa hänet tietysti aina juuri sinne minne ei pitäisi. Onneksi tähänkin on ratkaisu löytynyt, sillä Don kaivoi viikonloppuna esiin sisäisen kirvesmiehensä ja rakensi Idulle oman "vintiökarsinan". Siellä napero pysyy ainakin toistaiseksi turvassa, jos en ihan joka hetki ehdi hänen liikkeitään seuraamaan.

6 kommenttia:

  1. On se hienoa katseltavaa, ihmeteltävää kun pieni ihminen oppii kaikkea uutta. Ja kyllä varmaan tuntuu kun pienet hampaat nipistää sormesta :) . Tuosta mömmömmööstä, minuu on kutsuttu Mömmöksi, oliko joku kouluvaihe, en muista. Ja joku kyl saattaa viel tänä päivänäkin kutsua. Kuis on viihtynyt "karsinassaan" ? Tukkaakin on alkanut kivasti tulla. Hienoja kuvia on Idusta saatu. Terkkuja sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo karsinassa viihtyy, ainakin jonkun aikaa. Melkein kaikki lelut on siellä, joten tekemistä ainakin pitäis olla.

      Poista
  2. Aika menee niin nopeasti ja tuossa vaiheessa lapset ovat aivan ihania. Kaikki on uutta ja ihmeellistä ja uudet taidot karttuvat koko ajan. Minusta on sääli, että moni äiti joutuu viemään lapsensa päiväkotiin juuri tuossa iässä eikä välttämättä näe itse niitä ensimmäisiä yrityksiä nousta seisomaan, istumisia ja ensimmäisiä askelia. Itse on ollut kotona pitkään ja nauttinut jokaisesta päivästä vaikka jossain vaiheessa olinkin valmis vaihtamaan kolme poikaa sisäsiistiin koiraan. Nyt mulla on sitten pojat ja koira....tosin pojathan on jo aikuisia, mutta kun kuitenkin asuvat vielä kotona nämä kaksoset niin lapsiahan ne mulle siinä on.
    Nautinnollista aikaa Idun kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämmöinen yhdeksänkuinen on aika viihdyttävä, kun tosiaan oppii uutta niin nopeasti. Itukin ihan muutaman päivän sisällä nousi seisomaan ja alkoi kontata. Tosin konttaamisen oppi juuri silloin kun minä en ollut kotona... :)

      Poista
  3. Vintiokarsina, heh :) meil on kans sellainen ja se on kyl pelastanut monet suihkuhetket ja kokkaussessiot ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, sun blogista olen itse asiassa tainnut karsinan joskus bongata ja ehkä ajatus siitä jäi silloin jonnekin mielen perukoille.

      Poista

Sana on vapaa.